Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2009.
Kuva
Tässä on musta oikeen lähikuva. Mulla on ihan paksut posket ja vino virnistys. Elämä on kuiteskin aika mukavaa. Velipoika tos kävi kylässä ja sillä oli ollut tosi raskas toi eka autoilureissu sieltä maalta tänne kaupunkiin. Ei meill kyllä sitten oikein jutut luistanut eikä se halunnut kattoo mun juttui oikeestaan juurikaan lainkaan. Mut mä sovein sen mamman kans et ne nyt rupee autoileen Samin kans ja tuo sitä vaiks tänne meille niin kyllä Sami siitä tottuu. Meen piti veljen kans avata mun joulukalenteri yhdessä mut meille tuli siitäkin vähän sanomista ja ei me sitten avattu sitäkään. Iskä sit mulle rapisteli sen auki ja sekin maisto vähä niitä namei mitä siellä oli ja kehu et ne oli ihan hyvii. Ne on nyt onneksi lähdös avantoon et mä pääsen vähän kans rauhaan. Tää on ihan ihme talo, kun aina on joku toss änkeemäs mun luo tai sitten mua viedään jonnekin. Mä haluun nyt mennä tonne ylös vähä istuskeleen ihan itteseen niinku se mun ihmissisko sano aina pienenä. Huomen mä aion vetää lonkk…

Kissamestaruuskisat

Kuva
Voi hitsi miten jännää meillä pojilla oli, kun kohdattiin pitkästä aikaa. Ekaksi me mulkoiltiin toisiimme ja sitten me vähän hiippailtiin ja haisteltiin toisiimme. Yhtäkkiä mulla välähti lamppu; täähän on mun tuttu kissamies, täähän on mun veli Unkarista. Kyllä meillä riitti juttuu Samin kans ja sitten se näytti mulle kaikki ne huikeet mestat. Siellä oli pläänii painaa menee, Sami meuhkas edellä ja mä perässä. Seikkailtiin kellariin ja Sami kerto et siellä on useita kissahaamuja haudattuna. Kyll mua pelotti sillai ihanasti mut onneks velimies oli rinnalla niin ymmärsin et ei se varmaan ollut ihan totta joka sana. Mä aion mennä sinne uudelleen kylään, mut voi olla et se Sami tulee huomenna meille. Niillä samin porukoilla on jotain juttui täällä cityssä, Sami pääsee mukaan jos se mies siellä suostuu lähtee sen naisen ja Samin kyytimieheks. Kyl mä tykkäisin et ne tulis tänne kennoon kylään ja mä näyttäsin mun juttui sille.



Kuva
Mulla on ollut ihan mieletöntä menoo tänään ja eilen. Mä niin toivoisin et mun mamil ja sillä toisella tyypillä olisi enemmän juhlii. Eilen mami oli ostanut itselleen uudet juhlavaatteet ja siinä paidassa oli semmonen ihana kaninkarvakaulus. Kyllä mä sitä sitten haistelin ja olisin vähä pöyhinytkin mutku mua estettiin. Mutta mä näin mihin se ihanuus tänään ripustettiin joten mä aion vähän sitä kania ahdistella kun mä jään yksin. Se paita oli jo ihan ihku juttu mutta sitten vasta se kaikki naisten höperyys paljastui mulle lopullisesti ku mun mami haluaa olla aina koko tanssilattian sankari ja siihen tarvitaan kaikkee rekvisiittaa ja turhaa rompetta kauheesti. Se tyyppi, joka meillä asuu rupes laittaa mamille vähän ennen lähtöö vielä tekoripsiä ja siinä olis ollu nähtävää muillekin kun mulle. Mami ei osannut olla hiljaa paikallaan ja ne ripset liimautu ihan sillai millai ne nyt kiireessä liimautuu, pitkin poskia. Kiire siinä sitten meinas tulla kun mami vielä pesi naamansa uudelleen ja …
Kuva
Tässä kuva musta, kun mä söpöilen täällä kotona. Tässä kuvassa näkyy se sydän, jossa on mun nimi. Mulle tarjoiltiin tänään Whiskas-kissanruokaa ja pakko sanoo et ei häävii ollut sekään. Mä nuolin siitä ne liemet ja jätin ne jotku ihmekappaleet kelluun ihan yksinään kuppiini. Nyt ne ihmiset tai se miesihminen katsoo jotain elokuvaa ja mami vähän avustaa mua tässä kirjotukses, mä toki olen aika kehittynyt 5 kuukautta vanhaksi kartusiaaniksi mut tää tietsikan käyttö on vähän hankalaa ilman apuavoimia.

Huh-hei

Kuva
Heippa vaan kaikki mun lukuisat ihailijani. Tässä mä makaan pitkänä poikana. Mä oon miettiny tänäänkin niin kovasti että olen ihan väsynyt. Mä mietein sitäkin et se mun koirakaveri Martti oli tehny ittestään palapelin ja koonnu sen. En mä ihan vielä pystysi mut se onki mua kaksi kuukautta vanhempi. Tänään mulle sattu ihan kumma juttu aamulla, mä vaan yhtäkkiä innostuin ja kiipesin kirjahyllyn päälle. Sieltä on komia kattella maailmaa. Mä olen vaan vähäsillai raskastekoinen niin pakkaa kuulumaan vähän töminää kun ähellän sinne itteeni. Mä en ole sillai elegantti, hienosti sanottuna mut mää meen niinku mikäkin latukone vaan eteenpäin. Tänään mami on tarjoillut mulle huonoja ruokia, samoja vaan Feline-juttuja. Mä sanoin sille jo et mua ne ei enää hotsita yhtään mutta se ei taaskaan kuunnellu. Mä oonki päättäny pitää taukoo tosa syömises josse sitten kässäis vaihtaa maukkaampia sapuskoja eikä tommosia vauvanruokii tarjoilisi. Niissä lukee purkin kyljessä joku tyhmä kitten, mä olen jo mies…
Kuva
Moi, mä oon Martti ja mulla on aina nälkä. Mä oon Nyyttonin eka koirakaveri vaikka Nyyttoni ei niinku älynnyt et mä olen niinku sen frendi enkä mikään pelottava örkki. Mut kyll se mut hyväksyy - pikkuhiljaa hyvä tulee ja mä olen sitkeä mies.

Susanilta terveisiä Suomeen

Kirjoittelemme tässä yhdessä Nyyttonin kanssa blogia ja avustaja on todella rasittava, koska änkeää koko ajan näppäimistöön hääräämään. Susan lähetti Unkarista kuvia ja terveisiä meille kaikille kissafaneille tänne Suomeen. Imuroin äsken ja vaihdoin kuukulkijaan hiekat ja Nyyttoni on tuommoisen harmistuneen oloinen. Imuri on ihan ykkösvihollinen ja hiekanvaihtokin mälsää hommaa. Kumma miten muuten kissalle tulee heti hirveä himo päästä puhtaaseen hiekkaan tööttämään parit pisut. Nyyttonikin odotti ihan polvet ristissä sen kaikki viisi minuuttia mikä kuluu hiekanvaihto-operaatioon. Ihme kunnei kerinnyt jo hiekka-astian kanteen kyykistymään pissalle. Nyt hän sai irti verhoista ruusukkeen ja lattialla käy kova tassutus ja leikin melske. Eilen olimme Suurella Seikkailulla ihan tuossa rappukäytävässä valjaat yllä ja kyllä herralla oli kova vauhti kotiovesta sisään. Suuri Seikkailumme oli aluksi aika lyhyt, hurjistelemme myöhemmin ihan ala-aulaan asti. Nyyttonilla on ollut tänään tylsähkö p…

Kuvia Unkarista

Kuva

Kuukulkija

Kuva
Tässä on mun veli Sami hyppäämässä huiskun kimppuun Kokemäellä. Huomatkaa noi tassut, tulee vaan mieleen et kukahan sen kynnet leikkaa vuoden päästä. Tarvii meinaan tiikerinkesyttäjänkoulutuksen siinä vaiheessa jossei nyt aleta pikkuhiljaa harjoitella saksimista noissa käpälissä. Niin just, siitä kuukulkijasta mun piti kertoo. Mami tuli lauantaina kaupasta ja se oli semmonen iloisen näköinen, vähän niinku se olis keksinyt pyörän uudelleen. No, sillä oli kainalossaan semmonen kummallinen pyöree möhkäle ja sitten mä pääsin sinne möhkäleen sisään käymään. Möhkäleessä on katto ja  ovi mut se ovi on nyt pois ku mun pää niinku sillai meinas jäädä siihen kiinni joteskin kummasti kokoajan. Möhkäle on mun uusi vessa ja mä rakastan sitä. Mä käyn siellä jatkuvasti istuskelemassa ja sitten mä hiukka rapsuttelen sitä valkoista hiekkaa ja mamin mielestä mun tähtäys on huippuluokkaa, onnistun nimittäin tuiskuttamaan hiekkaa siitä pienestä ovestakin matolle. Ainoo mikä mua ärsyttää tässä vessahommeli…
Kuva
Reaaliajassa bloggaamassa mamin kanssa



Mummulaan vahingossa

Kuva
Heippa, mä heräsin aamulla ja herätin kaikki muutkin ja sitten mä vähän kohelsin ympäriinsä ja menin vahingossa istumaan kuljetuskassiini ja kas kummaa mut napattiin autoon ja pääsin mummolaan. Mami tuli töihin ja mä menin sillai hienosti sanottuna saamaan virikkeitä päivähoitoon. Oikeesti mä taidan virittää hoitajani ja varsinkin niiden kukkaset uuteen uskoon mut kyllä mä kestän jos ne kestää. Autossa mä en naukaissut ku kerran, mä en kato enää viitti siellä pahemmin naukua ku mun mami on semmonen tulinen ja se ajaa autookin sillai tulisesti. Eikä se auton ajo mitään mutku se puhuu niitä työpuheluita siinä samalla ja laittaa huulipunaa ja kirjottaa niin mä katoin ihan parhaaksi olla hiljaa ja tarkkailla liikennettä, että edes joku katsois sitäkin. Mamin mieskin on aika hiljaa mamin kyydissä, pari kertaa sillä miehellä on ihan kihara otsatukka meinannut suoristua ku on menty sillai täpärästi eri tilanteisiin mut kyll mä luotan naisiin ratissa, jos toi munkin naiseni on vielä hengissä …

Karvakello

Kuva
Huh -huh, oli taas kova homma tökkiä ne ihmiset pois mun pediltä. Mamikin vaan silittää mua ja sanoo, et nou hätä ja kääntää kylkeä. Kyllä tässä hätä tulee, kun vaan nukutaan ja kello on seitsemän, ainakin mun sisäinen karvakelloni. Onneksi se ihmiskissamies lähti keittämään sitä niiden iänikuista aamukahvia, mamikin sitten tajus nousta ja antaa mulle aamusafkat. Sitäpaitti niitä ihmisiä on kiva kattella aamulla, ne näyttää ihan kummallisilta, haukottelee ja ei paljon puhele. Onneksi sain ne häädettyä töihinsä, pääsen tästä ittekkin kunnolla makailemaan, koko viikonlopun täällä kotona oli joku ja mun kauneusunet jäi ihan minimiin. Karvakelloni muuten tikittää siihen malliin, et tien ihan tarkkaan, koska mami tulee laittaa päiväraksut kehiin, siihen asti siirryn saunan lauteille pesääni maate. Huomasin, et mamilta jäi avaimet tohon eteisen pöydälle, millaihan se mahtoi päästä toimistolle, paitti kai siellä niitä muitakin tyyppei jo liikkuu. Olen muutenkin miettinyt näitä kaikkii juttui…

Akrobatiaa ja rakkautta

Kuva
Mukavaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti toivottaa Newton. Olen tulossa juuri tiukasta paikasta ja mikäli lihoan jään seuraavalla kerralla tähän paikkaan lopullisesti nalkkiin. Lihoaminen lienee todellinen vaara, koska minulla on Susanin siis Unkarin mamini lupauksen mukaisesti todella mahtava ruokahalu. Olen aina siellä missä ruokaa, osaan jopa kiivetä aivan kuin pyyttoni ruokapöydälle jos siellä on jotain ihanan tuoksuista sapuskaa tarjolla. Elämäni on muutenkin täynnä tiukkoja tilanteita ja vaarallisia kurveja, välillä hyppään kuin tiikeri sohvalta toiselle ja pakko myöntää välillä tähtäykseni osuu harhaan ja putoan vähän sinne sun tänne. Eilen katselin mamin kanssa avaraa luontoa telkasta ja kiihdyin linnun äänestä ja kuvasta niin paljon, että hyppäsin ruutuun mutta onneksi mamini oli valppaana ja sai kiinni hännästäni hellällä otteella ja pelasti sekä minut että television. Tämän nolon episodin jälkeen siirryin pariksi tunniksi sängyn alle, en toki nolona muuten vain tykkäsin…

Isidor

Kuva
Terve vaan sanoo Isidor Unkarista. Eilen näimme miten orava roikkui hännästään puussa ja söi lintujen ruokaa pää alaspäin mutta vastaiskuun käy Isidor. Puussa on oksia joka lähtöön ja niinkin paksu oksa löytyy, josta Isidorin on hyvä ottaa ote ja napata orava kiinni. Koska tiedon mukaan kartusiaanit ovat hyviä metsästämään ja niin mekin. Tulon päivä lähenee ja huomenna olemme jo Helsingissä. Kirjoitellaan lisää, kun tiedetään.

Odotuksessa

Kuva
Tässä vaan oottelen lähtöö sinne Suomi-maahan. Unkarin mami höösää ja hössöttää- eikös se nyt käsitä, että mennään taitaviin käsiin sinne kotiinpäin. Eikä meille mahdu kaikki noi ruuat ja vehkeet edes koneeseen mukaan, voi noita naisia. Suomen mami kirjoitti, eilen meitin Unkarin mamille, että riisit ja ruuat on valmiina. Oli muuten älyttömän hyvääkin vielä, ilman mitään mausteita. Teenkin tästä lähin uunissa kivipadassa jättisatsin moista riisiruokaa, siis tummaa riisiä, vettä, broileria ja porkkanaa. Antaa olla uunissa 150 asteessa pari tuntia. Nam, meille itselle lisää vähän mausteita ja vaikka kookoskermaa niin viikon eväät on siinä meille koko porukalle. Pojat painavat nyt nelisen kiloa, joten ruokkimisen suhteen saa olla siinä mielessä tarkkana ettei ala ylikilot uhata. No, tuffa aina sanoo, että nälkä paksullekin tulee, joten taas vanha sananlasku pitää paikkansa; nälkä kasvaa syödessä.

Happy boy

Kuva
Mun mamin kynnet sopii mun kaulapantaan. Ja sitten mulla on näissä valjaissa semmoinen sydän, jossa lukee mun nimeni ja sitten puhelinnumeroni, kato jos mä meen hukkaan niin mut palautetaan. Mun mami pelkää, että jos se menee itse hukkaan niin kukaan ei palauta sitä, koska se on niin vähän ihana tyyppi. Mun mamin se mies sanoo, että mun mami palautetaan tosi äkkiä jos joku sen huolis, mun mami on kato semmonen moises ja aina oikeessa. Tosi hankalaa et ympäristö ei aina kässää sitä, munhan mamilta voi kysyä mitä vaan politiikasta uskontoon ja aina tulee vastaus ja riippuu kysyjästä kysyykö enää sen jälkeen uusia kysymyksiä kaikesta jonninjoutavasta. Mun mami on kova laittaa saunan taa tyyppei ja niinpämäkin tiedän et mun vuoro voi tulla nopsaan siihen jonoon jossen mä ole niinku korrekti katti, siis hei mä oon jo ihan cool. Terveisii vaan veljelle, komee mies oli.

Pitkä poika

Kuva
Moi, mä oon tässä taas. Mulla on nyt kaikki aikas jees. Ruoka maistuu kuten kuvasta huomaa, en mä nyt oikeesti ole tällänen punkero. Mä oon vaan tässä kuvassa vähän tämmösessä pitkässä asennossa. Mä oon jo alkanut vähän tykätä siitä miehestä, joka asuu meillä. Sillä on ihanat villasukat jalassa ja mä haistelen niitä ja meen sen jalkoihin nukkumaan sitten yöllä kun on hiljaista ja se mieskin on hiljaa. Sillä on kato aika paha ääni, sillai kova mutta mä oon päätellyt et se suojelee mua ja mamii jos tulee tosipaikka, meitä ei kyllä möröt vie sen vierestä. Mun mamikin on aika kova luu, mut se on nainen, niin sitä kuuluu suojella. Mäkin suojelen sitä ja kun me mennään mökille kesällä niin mä meen sen kanssa yöllä vessaan. Tai katellaan, voi olla että mamikin ottaa sen oman hiekkalaatikkonsa siellä käyttöön, ollaan sitten sillai suloisesti rinnakkain yöpissillä.

Mä ja mami

Kuva
Tässä oon mä ja mun mami. Mun mami on aikas kiva ja mä tykkään, että meillä on kahdestaan kivaa. Mä tykkään keimailla mun mamin kaa mut mä kyllä sanoin sille, että toi pusero tossa kuvassa on liian antava ja tätä kuvaa ei sovi kattella alle 15-vuotiaiden. Mami sano vaan et ihan sama, pitää elämässa olla silmänruokaakin, on niin tylsää muuten. Ja ei mua noi mamin jutut häiritse - musta se on rautanen tyyppi - se käskee mun mennä omaan petiin niin mä poika meen, koska musta on turvallista, että sanotaan mitä tehdään. Marssijärjestys pitää olla meillä kartusiaaneillakin. Nykyään me istutaan sylikkäin ja jutellaan maailman menosta, mä sanon et krr krr ja mami vastaa jotain suomee, en mää tie mitä se sanoo, mut varmaan et mä oon komee ja kaunis ja ihan täytellinen katti. Ei mua haittaa et mua kehutaan, mä kestän sen. Ja sitäpaitti itteeni on kiittäny ja kiitosta on riittäny. Peruttiin sitten se meen Kanarian reissukin, parempi olla vaan kolmistaan joulu täällä meen omassa tornitalossa. Loi…

Sami

Kuva
Tää on Sami, siis ex-nimeltään Isidor. Se on mun veli ja niinku näkyy komee kanssa. Tossa kuvassa se hyppää nappaamaan saalista. Huomatkaa noi tassut ja kynnet. Isidorista tuli Sami, koska Sami on vaan Sami. Sillai miehekäs ja suomalainen nimi. Sitäpaitsi tuffalla oli kotonaan vuonna viisi ihan tämmöinen kotikissa kuin Isidor ja sen nimi oli Sami. Eli mun veli on nyt Sami ja mä oon Nyyttoni porilaisittain sanottuna. Mami sanoo mua välillä kryptoniksi ja pyyttoniksi. Mulle ihan sama, kun vaan viskaa safkat kuppiin ja vaihtaa mun hiekat. Eilen mä leikein kaikkii kivaa ja sitten mä nukuin illalla ihan väsyneenä matolla monta tuntia. Mun mami osti mulle semmosen vedettävän vieterihiiren ja luulee, että mä luulen, että se on elävä. Voi noita vähäjärkisiä naisia. Mä oon huomannut, et mun mami pelkää sitä hiirtä, se jää katos kivasti matonreunaan jumiin ja kun siinä on vielä vetoo jäljellä niin se lähtee kiitämään, kun mä vähän tassutan siihen vauhtia. Ihanaa, mami kiljahtaa jokakerta kun se…

Tässä sitä nyt ollaan

Kuva
Tässä mä nyt sitten makaan. Hiiri kainalossa ja tukka takana. Olen juuri syönyt aamupalani ja lähdössä ekaa kertaa mummolaan. Ei tiedä vielä mummo mitään - olen siis ihan yllärinä oven takana. Autossa aion karjua ja karjua. Ei sitten noi suomi-ihmiset taas ala mua turhaan laahaamaan pitkin poikin. Täällä kotona mä olen jo rento. Tottakai välillä pitää vähän säikähdellä mutta se pitää ton mun suomimamin valppaana. Kuulin et mun ihmisnahkasisko tulee tänään yökylään, mä varmaan nukun sen kanssa koska se haisee makeelle ponille ja sitten niille kummille vähäkarvakissoille. Semmosen kuva on tossa keittiön seinässä ja pakko sanoo, et meikä on kato komee kolli tollai viiteen kuuteen kun siihen vertaa. Terkkui vaan Isidorille, en mää kyllä sitä enää tuntis, kato vähän eri touhut täällä cityssä ku siellä korvessa.

Veljekset kuin ilvekset

Kuva
Terveisiä Unkarista - suorana veljesilvekset Susanin olohuoneesta. Eikös olla komeat pojat? Eilen nauroin Artturille, kun joskus saamme pojat tänne Suomeen niin oikein näen jo nyt niillä kuuluisilla sieluni silmillä miten talon kollit menevät peräkanaa hissillä autotalliin ja takaisin. Isaac lähtee ihan varmana aina mukaan seikkailuretkille alakertaan - tai sitten ei. Fammu oli huomannut, että kaikissa Unkarista tulleissa kuvissa pojat joko makaavat tai ovat puolittain pystyssä, toivottavasti se kertoo helpommasta luonteesta kuin näillä Valtakadulla asuvilla aktiivikissoilla on. Ilma ulkona on kummallinen - välillä sataa, paistaa aurinko, tuulee, hyvä ettei ukkosta. Todellinen sekava syysilmasto siis täällä meilläpäin. Eilen olimme avannossa ja vesi oli noin ehkä kolmetoista asteista ja ihana olo siitä tulee aina jälkeenpäin. Kylmä ensin kangistaa mutta sitten kotona olo on raukea ja lämmin.

Villin näköinen Isaac

Kuva
Tässä villin näköinen Isaac suoraan Unkarista Susanin olohuoneesta. Pennut ovat nyt aikas lailla parantuneet ja mahdollisesti marraskuussa tulossa Suomeen. Hankalaa on ollut tämä odotus, on ns. laskettu aika mennyt jo moneen kertaan umpeen. Muuten elämä suht rauhallista, tyypillistä maanantai-ketutusta ilmassa mutta kyllä kai tämäkin viikko saadaan jollain tavalla alkuun taas. Viikonloppu tuli ja meni ilman mainittavaa kerrottavaa. Ainoa opetus lienee viikonlopusta ollut, että komsii komsaa, teet niin tai näin aina väärinpäin.