Musta ja Mamista ihan tosi juttua kirjoittaa Tom Lumberg kolumnissaan tänään

Lainaus kolumnista;

Kuulin tarinan köyhästä erakosta, jolla ei ollut muuta omaisuutta kuin vaatteensa ja kultainen malja, jonka hän juuri oli saanut lahjaksi. Hän oli käymässä nukkumaan, kun ulko-ovelta kuului epämääräistä ääntä. Erakko arveli, että joku oli tulossa varkaisiin. Hän nosti arvokkaan maljansa ulko-oven eteen ja sanoi pimeään: "Ota tämä, niin saan nukkua rauhassa."

Voro nappasi maljan, mutta palasi seuraavana päivänä takaisin. "Kun annoit tämän yöllä minulle, tunsin itseni todella köyhäksi", hän sanoi erakolle. "Opettaisitko, kuinka voisin saavuttaa niin suuren rikkauden, että voisin luovuttaa arvokasta omaisuuttani noin vain pois."
Muiden ihmisten epäitsekästä auttamista kutsutaan altruismiksi. Kun otat huomioon muiden ihmisten hyvinvoinnin, edun ja tarpeet, toteutat yleisinhimillistä solidaarisuuttasi. Tutkijoiden mukaan altruismia esiintyy jokaisessa ihmisessä jo lapsesta alkaen. Se on sosiaalisen yhteisymmärryksen syvin perusta, jonka varaan yhteisöt perheistä työpaikkoihin ja kaupungeista valtioihin rakentuvat.
Aikamme korostaa yksilökeskeisyyttä, jossa oma etu ja menestys ovat keskeisiä päämääriä. Altruistin vastakohta on egoisti, joka ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan. Parhaiten pärjäävät kuitenkin ihmiset, jotka ymmärtävät muiden edun merkitsevän lopulta kaikkien etua. Ystävätkin tekevät toisilleen pyyteettömästi palveluksia.
Parhaimmissa yrityksissä ymmärretään, että ensin asiakkaalle tulee antaa ja vasta sen jälkeen laskuttaa. Hyvän palvelun tuottaminen ilman ylimääräisten askelten laskemista tuo loistavia tuloksia. Jokainen aidosti palveleva ihminen saa "kicksejä" auttaessaan lähimmäisiään tai asiakkaitaan. Voittaakohan mikään antamisen iloa?
Pari tuhatta vuotta vanhan ohjeen mukaan meidän tulee antaa toinen paidoistamme sellaiselle, jolla ei ole yhtään. Parhaimmillaan myös lahjojen antaminen kuuluu altruismiin. Helsingin yliopistossa tehdyn selvityksen mukaan 67 prosenttia suomalaisista kokee muiden auttamisen tärkeäksi: kaveria ei jätetä. Tosin kyynikoiden mielestä altruisti toimii vain itsekkäästi saadessaan iloa auttamisesta.

Miksipä ei!



Kommentit

  1. Moikka Nyyttoni. Mulla ja mammalla mennee nää auttamiset sekasin, kun se auttelee mua ja on tytyväinen ja sitte ko mää vähä kiljahtelen ja koitan sille jottain esittää, nin se sannoo, että älä aina kilju ja määräile siinä sääkän. Vanha herra ossaa sitä paremmin ohjailla, sillä on nääs pitkät perinteet siinä hommasa, mää oon viälä nin nuari sen kans. Esimerkiks toi lehtein haku postilaatikosta. Jos vanhaherra vaikka kuin nätisti sannoo, että haes ny lehret nuaremmakses, niin se kivahtaa, että kuule hae itte vaan. Mutta, kun vanhaherra käppäile siinä ja mamma on saanu pirtin järjestykseen, niin ko se näkkee postiauton, ei oo ko vilaus vaan,ko lehret on pöyrällä ja siinä luetaan ja kaffeetellaan ja määkin makkaan siinä ylleensä Satakunnan Kansan päällä, ko se on semmonen paksu. Terveisiä vaan, se altruismi oli nin hiano sana, että sitä mun täytyy viälä ajatella enemmän. Iisakki maalta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma Fanimuki

Ilvesmäen keittiöideoita...