Utelias - ei kai?

Mä tykkään tarkkailla kaikkii tapahtumii, kotona ja kylässä. Oon aina pää tai tassu välissä joka paikassa. Ainakin kerran päivässä joku astuu mun hännän päälle tai sit multaa jää pää jääkaapin oven väliin. Ai et mitä teen siellä jääkaapissa? Tutkin, tietty. Aamuyöllä kun maminami herää aamupisille niin mä raahaudun aina ihan viimeisillä voimillani sen perässä vessaan ja nukun pää roikkuen siinä matolla sen seurana. Sitte me lähdetään yhtämatkaa kohti petiä ja taas multa jää joku osa tassu - häntä - pää - sektorilta johonkin väliin. Ihmisen elämä on siis kiertokulkua, aikasemmin ihmisnahkasisko jätti leegot lojumaan ja niihin potki joka yö jalkansa, nyt osuu Nyyttoni jalan alle. Onneksi maminami ei ole vielä siinä vaiheessa, että yöt kulkee pisillä ja päivät muistelee ihmisten nimiä. On se kyllä muuten aika hajamielinen ja oon varma et joku kerta se laittaa mut kantokoppariin, lähdetään ja sit se huomaa perillä et mä oon jäänyt autokatokseen. Toivon vaan et se ei heitä mun kopparia auton katolle, peruuta ja huomaa et Nyyttoni oli katolla. Joskus siltä jäi pizza auton katolle ja aamulla oli kova homma kopistella se sieltä irti. Mä en siis ole sama juttu kuin pizzalaatikko. Haastoin muuten kaikki noihin roskienkeräämistalkoisiin, riittää kun jokainen noukkii yhden roskan päivässä. Helppoo kuin heinänteko, mäkin nostelen mielelläni kissanminttunappeja lattialta. Ja jos oikein innostuu niin kannattaa kurkata roska päivässä liikkeen -sivustoa netistä, siellä on tosi kivoja juttuja ihan kaikille. Mun velipoika on kans kuulemma ihan hassuna kissanminttunappeihin, se voi olla ihan riippis niistä jo. Täytyy varoittaa sitä niistä, se muumimamma siellä voi koittaa jotain jekkuu niillä, vaikka et pitää antaa tassuu tai jotain et saa niitä nappei lisää. Semmoset napit voi olla tosi kohtalokkaita meille kissimiehille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma Fanimuki

Ilvesmäen keittiöideoita...