Ihmetys ja kummastus on suuri. Ilvesmäen puutarha touhuaa omiaan. Kukkii ja kasvattaa vihanneksia. Tomaattia, ananaskirsikkaa, chiliä, papuja ja yrttejä. Mites tässä näin kävi. Luonto hoitaa sanotaan ja puutarhuri on apuna:) Nyyttoni pääsee puutarhaan vasta ensi viikonloppuna. Silloin saavat kyytiä hiirulaiset ja muut puutarhan tuholaiset. Loppukesä on ollut mitä ihaninta aikaa sään puolesta. Nyt odotan tummia elokuun iltoja. Saan asetella puutarhaan kynttilälyhtyjä ja paljun reunallekin muutaman. Syksy on lempiaikaani. Jopa sateetkin. Ihanaa sytytellä kynttilät ja sisälle muuriin tuli. Kävimme tänään vanhassa Suntin puutarhassa katsomassa tilannetta ja sieltä saamme perinneperennoita Ilvesmäkeen lisää. Ja myös sen ihanan lumipallopensaan. Aion kaivaa vuorenkilvet talon edustalta pois ja siihen tulee lumipallopuu tilalle:)
Ihanaa, pian saa taas kaivaa ja myllätä kukkapenkkejä uuteen uskoon. Sukupolvelta toiselle pysyy tämä sama kierto. Pian menen kottikärryjen kanssa paikasta toiseen, perennat kiikkuen kyydissä.
Artulle tänään esittelin uutta, mullistavaa puutarhasuunnitelmaani. Innostus oli sanoinkuvaamaton; saan ihan itteseeen puuhata pihamaalla. Yllinkyllin:)
Terveisiä kaikille Kissakamuille, seuraavissa postauksissa Nyyttonkin lymyilee, ainakin taustalla.
Kommentit
Lähetä kommentti