Nyyttonin kiire

Hitsuli sentään, kyllä mullakin on kiire välillä. Keittiössä rapsahtaa joku pussukka tai purkki auki, niin meikäpoika säntää apajille. Kissanminttujakin joskus voi Mami antaa mulle, kun oikein rapsutan pöydän reunaa. Tänään on ollut mulla ihan kotipäivä. Lähinnä olen tsekannut pulut ja muut lentävät jutut ikkunasta. Se on tosi järkyttävää, että toimistolla on ollut tänään kuulemma kaksi TYTTÖkissaa.
Ne pirulaiset ovat käyttäneet minun vessaani, minun ruokakuppejani ja minun sohvaani.
Aion huomauttaa Mamille moisesta touhusta. Pitkä miinus. Oikeesti mua ihan vähän kiinnostais nähdä ne donnat. Nillä on kuulemma superpaljon varpaita ja muutenkin ne on söpöjä. Kuulemma.
Kyllä se on sillä lailla, että aina pitäis olla paikalla valvomassa etujaan.
Miltä mun pisukippakin nyt mahtaa lemuta? TYTTÖpissalle, hui kauhistus. Ne on ihan varmaan sotkeneet mun rakeet ihan huonoon kuntoon. Mä voin sanoo Mamille, että laitetaan niistä kuva tähän mun blogiin. Mistähän muuten johtuu, että mun työpaikalla on tosi paljon kissaihmisiä? Onkos kissaihmiset jotenkin oma rotunsa? Ainakin mä olen rotua - kartusiaani. Ja komee ennenkaikkea.