Tulin ulos kaapista

Istuskelin eilisen illan Maminamin vaatekaapisssa. Siellä haisee ihanille hajuvesihaisuille ne vaatteet. Mietin kaikkia asioita ja tulin siihen tulokseen, ettei  mun kannata miettii ihan liian vaikeita asioita. Mulle riittää tieto geleen saatavuudesta ja varmuus pääsystä Mamin kainaloon yön seuduksi.
Tulin sitten illansuussa sieltä kaapista ulos. Ihan omana itsenäni. Rauhallisena ja hyvänhajuisena. Oikein hajustettuna. Mun elämä on laiffii, sanos Nykäsen Masa. Ainoota harmia on tuottanut noi pulut katonrajassa. En hitsukka sentään pääse niihin käsiksi. Aion kyllä huudella niille hävyttömyyksiä, kunhan ensin tarkenen mennä partsille vetään happee. Ai niin, on mulla uusi harrastus. Se on ihan huisin jännä juttu. Kun Mami tulee työstä kotiin niin mä säntään samalla oven avauksella rappukäytävään. Käppäilen siellä ja olen kovaa sankaripoikaa. ( toim. huomautus, Nyyttonin säntäys ei ole varsinainen nopeusnäytös mutta Nyyttoni joka tapauksessa ns. siirtyy eteenpäin ).
Mieletöntä kävellä siellä pimeessä rappiksessa, en ole vielä kävellyt kuin omalla tasanteella mutta hiljaa hyvä tulee, tietää Nyyttoni.