Ai minä vai ?

Aamulla oli hirmuinen nälkä. Ihan vattaa kouristi ruuanpuutteesta. Maminami venui vaan pedissä ja mä poika riuduin nälässä. Onneksi se lopultakin pääsi kaikkien meikkihommiensa jälkeen keittiöön ja tajusi antaa mulle safkaa. Popsein hyvällä ruokahalulla aamiaiseni ja muistin sitten vasta itsekin et hei; Pomomieshän anto mulle jo aamupalaa. Maminami löysi energiajätteestä jo yhden syödyn pussin sitä mun herkkuani eli kanageleetä. Oikein itteenikin mua ihmetytti etten muistanut jo syöneeni. Maminami sano et mä oon ovela pikku otus.
Tänään mulle oli se Whiskas lähettänyt oikein kirjepostia. Kirjeen päällä oli mun huoltajan nimi mutta sisältö oli kyllä mulle tarkoitettu. Se Whiskas on viisas mies, se oli laittanu mulle semmosia makupaloja. Mää sitte maistoin niitä ja kyllä ne hyviä olivat. Mä pyysin Mamia tuomaan kaupasta mulle niitä, mä olen sillai kato mainoksen uhri. Meillä oli täällä kova tohina, kun mun ruuat oli yksi ilta ihan loppu. Jotain kuivia papanoita oli enää pikkasen purkin pohjalla. Pomomies karautti sitten valkoisella ratsullaan eikun Transportterilla kauppaan. Se toi mulle oikeen selviämispäckin eli 10 pussia kanaa geleessä. Yksi Mamin tuttu oli nähnyt sen siellä kaupassa ja kertoi Mamille et oli ollut kovaa tohinaa se mun ruuan hakeminen. Meinaa kun ne kaupassa jatkuvasti vaihtelee niitten hyllyjen ja tavaroitten paikkoja. Me pojat ollaan totuttu siihen, että tavarat pysyy paikoillaan. Ei me löydetä jos kokoajan pitää siirrellä. Ihmeellistä siivoomista. Hyvää Loppiasta kaikille, älkää siirrelkö tavaroitanne.