Tuotiin tommosii ruusui lahjaksi ja saatiin komiaa kakkua. Maminamin piti ostaa 75 ruusua mutta sitten se äkkäs, että ei enää eletä markka-aikaa vaan nykyaikaa. Eli oli pakko tyytyä hieman vähempään määrään. Mutta sanotaan, että laatu korvaa määrän:) Mä oon nyt ollut cityssa ja pakko sanoo, että kotona on kissamiehen paras paikka. Mami haki mut juna-asemalta ja mun äänettömän ääneni kuuli jo kaukaa. Mun saattaja olisi kuulemmat tarvinnut konjamiinipaukut jos olisin matkustanut Hesaan saakka. Mä pelkäsin sen
En usko, että kukaan muu on ollut niin pöpi, että nousee etupäästä niinkuin aina ennenkin junaan ja kävelee mouruava kolli toisessa ja omat tavarat toisessa kädessä läpi koko junan viimeiseen vaunuun, joka on eläimille tarkoitettu. Nakkilan kohdalla oltiin istumassa ja jo oli aikakin, ajattelin, että olen rautamummu, kun en nyykertynyt ensimmäisen vaununvaihto oven taa. Kolli ymmärsi pelätä lonksuvilla välieteisillä henkeänsä ja minä vain toivoin pääseväni seuraavaan vaunuun. Konnarin kanssa päästiin kaksi vaunun väliä, kun odotin sen nipsumis työn ajan. Oppia ikä kaikki, enää en nouse punaristivaunuihin kollin kanssa.Terveiset maalta.
VastaaPoista