Katselin eilen keittiön ikkunasta ulos. Näin mielessäni ihanan puiston. Muistin, että mun kesädonnat kanto mut sinne ja sitten mä kieltäydyin tulemasta ulos kävelemään. Aluksi. Tottakai mä sitten tulin ulos ja kirmailin ympäriinsä. Mulla oli viime kesänä niin paljon noita ihkuja kesädonnia kantelemassa eestaas mua. Meinaa mennä mun pienessä päässäni ihan sekaisin kaikki mun naiseni. Meillä on pomomiehen kanssa vähän samoja ongelmia. Senkin petiin kuulemma tunkee kaikkia donnia tiputteleen hiuksiaan, jossei ole tarkkana koko aikaa. Ihme homma, että meen petejä himoitaan. Jossei niitä pestä jatkuvasti niin sitten ainakin niihin pitää tunkea makailemaan. Kyllä mun sänky on mun sänky ja Pomomiehen sänky meen yhteinen sänky. Tänään Mami anto mulle semmosta maitohappobakteerijauhetta. En mä siitä kyllä tykännyt. Mä näytän nyt siltä kuin mä olisin ottanut jotain huumetta, nenänpääni on katsos nyt valkoinen. Mut Pomomies sano et ei se haittaa miltä mä näytän. Oon kuulemma aina sen olonen et oon jossain aineissa. Eilen meillä oli taas illalla ihanaa. Mun porukat kuunteli musaa. Mä laitan sitä tähän mun blogiin. Kyllä mua värisytti hännänpäästä ihan sieluun saakka semmonen rytmi. Tänään ne menee tanssikurssille. Sitten ne varmaan tansii täällä. Voi jeena, et mä olen iloinen semmosesta menosta. Musta ihan tuntuu, miten rakkaushormonit leijuu täällä ilmassa ja mäkin olen osa semmosta maailmankaikkeuden universaalia yhteyttä. Terveisii Velimiehelle ja muille porukoille. Kun nähdään niin lyödään tassua. Terve, sanoo komeet toisillensa.
Kommentit
Lähetä kommentti