Ihania syyspuuhia kotona

Autoin mun porukoita syyspuuhissa. Ikkunoita mä pesin Pomomiehen kanssa. Oli tosi kivaa läpsyttää ruutua toiselta puolelta ja koittaa pesuliinaa kiinni käpäliin. Mä en kyllä ymmärrä, miksi mua estettiin. Mitä pestävää niissä laseissa on jos mä en tee niihin nenun- ja tassunkuvia.

Vielä jännempää oli hyökkäily kylpyhuoneen pesuoperaation keskelle. Ihania vaahtokasoja ja koitin joka suunnalta hiippailla niiden kimppuun. Seisoin sitten kainaloita myöden siellä vaahdossa ja mutkin melkein jouduttiin pesemään.

Tänään oltiin Velimiehen kanssa leikkimässä maalla. Parisen tuntia pyörittiin katselemassa paikkoja. Hitsi, kun mun tuli vilu. Nostelin tassujani ja ryntäsin miljoonaa sisään. Nälkäkin oli hitonmoinen. Ei ihme semmosen reippailun jälkeen. Pistelin poskeeni Velimiehenkin sapuskat. Röyh!

Eilen Maminami sovitti mulle ylle semmosta sadeasua. Se oli tosi trendikäs, koiralle tarkotettu asuste.
Punainen jakku vihreillä raidoilla. Mun mahtu siihen asuun vaan etujalat ja pää. Maminami koitti mun loppuosaa saada siihen pukuun mut se puku oli jotain about kaksikytä senttii liian lyhyt. Omituisen pieniä vaatteita nykyään. Mä en siis ole trendikäs tänä syksynä, tai sitten mulle pitää ostaa isompi puku. Maminami ei taida kuitenkaan hakee mulle Mustista ja Mirristä keskikokoisen villakoiran sadeasua...