Siirry pääsisältöön

Ilvesmäen Herra

Hae tästä blogista

Värikylläisyyttä ja iloa elämään

päiväys: elokuuta 05, 2010

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Posted by Picasa

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Ilvesmäen ensimmäinen lämmitys leivinuuni, hella & kamarin uuni

Olimme eilen lämmittämässä Ilvesmäessä. Ihana lämpö syntyy puilla. Tein hellalla ruokaa ja huomasin, että voisimme kutsua naapureita syömään. Niin paljon syntyy ruokaa ja monella Wokkipannulla kunnon isolla hellatasolla. Tänään teemme puuhommia ja jatkan kohopenkin loppuun. Illalla lämmitämme saunaa ja nautimme sateesta:) Lammen kunnostusta pitäisi alkaa, siihen vain tarvitaan kyllä apuvoimia. Arttu lupasi minulle raivausahan, sillä voi huristaa reunat ainakin siisteiksi. Lammen lähdettä ei saa rikkoa ja muutenkin tuntuu vaikealta koko lammen puhdistushomma. Tarvitaan iso imuauto ja puhtaat letkut, jotta saisi sen lietteen pois. Ensimmäiseksi kuitenkin itse voi uppopumpulla tyhjentää ja kurkkia mitä pohjalla on. Ei taida tämä loma kyllä riittää näihin kaikkiin puuhiin. Otin kuvia myös kotona parveekkelta syyskukista. Honkkarista sai muutamalla kympillä koko värikirjon parvekkeelle. En taida enää laittaa kotiin aitoja istutuksia...

Parvekeverkko ja Nyyttoni

Mun lempipaikkoja on parveke ja erityisesti tykkään katella ulos parvekeverkkoni takaa. Tästä on hyvä kyttäillä puluja ja antaa niille mokomille neuvoja. Ilman parvekeverkkoa mun laskettu elinaikaodote on lyhyt .Pomomies on rakentanut mulle jo aika monta prototyyppiä näitä verkkoja. Musta semmonen venuva verkko oli tosi jännä. Mä nojasin siihen koko painollani ja se anto tosi kivasti peräksi. Se oli vähän niin benji-hyppy. Mami meinasi saada sydänpysähdyksen, kun se näki mun touhut. Se verkko lensi nano-sekunnissa autotalliin. Nyt mulla on tosi vahva verkko, joka ei veny eikä vanu vaikka mitä yritän. Alla on kuva Mamin salaatista, mä en syö pupun ruokaa eikä puput mun ruokaa. Mä en niin piittaa noista salaattihommeleista. Maalla mä kyllä syön ruohoa. Ja Mamin yrttejä on kanssa kiva nakertaa. Eilen meen partsille laitettiin kasvamaan chilejä. Mä en taida niitä uskaltaa maistaa. Ne heiluu kyllä aika kivasti mun silmien korkeudella. Aika näyttää maltanko jättää ne rauhaan. Henki...

Kartusiaani kaapissa

Ihmisiltä voi löytyä kaapeista salattuja luurankoja mutta meilläpä kaapissa on ikioma kartusiaani. Mä änkeen joka kaappiin ja kaiken huipuksi vaadin, että kaappien ovien pitää olla auki. Ei sitä tiedä, koska mulle iskee kaappihimo. Kaapista voidaan tulla myös sanonnan mukaan ulos mut mä tuun kyllä ulos ihan omana ittenäni. Mulla ja Pomomiehellä on ahtaan paikan kammotusta molemmilla, kaappien ja ovien pitää olla auki. Eli siis meillä on kuitenkin yhteisiä juttuja. Sit mä en ole edes mikään luuranko ku oon kaapissa, mussa on aika paljon lihaa luiden ympärillä. Otin tänään ekat päikkärit Pomomiehen kanssa, eka me luettiin Apu-lehtee ja sit me pojat vedettiin kunnon hornat. Oli komeeta olla vierekkäin miehissä.

Sisällön tarjoaa Blogger

Anne Mäkilä