Mä olen sillai rento tyyppi. Kattelen kaikkii puskii ja vaikka taivasta ihan parisen tuntia täällä mökillä. Mun maminami on semmonen tulinen tyyppi taas niin välillä se tuskastuu mun hommiini. Mä tuun tuolta alhaalta rappui ylös ihan kelvästi pari tuntii, koska mä huilaan joka askelmalla ja sitte mä kattelen ympärilleni. Ei maminami tiedä kuinka hienoja korsia ja heiniä on rappusten ympärillä. Mulla ei ole kiirus. Mä olen tavallaan ajassa kiinni, nythän joka naistenlehdessä kehotetaan hitaaseen elämänrytmiin. Mulla se on ihan verissä. Saatan mä joskus riehua mutta se ei kestä kuin kaksi minuuttia. Eilen mä tulin maalta kotiin ja hyppelin pari kertaa olohuoneen matolla. Toivottavasti alakerran tarkkakuuloluulomamma ei ollut just silloin kauneusunillaan. Maminami on sekoillut ihan täysillä meen Unkarista tulleiden kansioiden kanssa. Meet pojat pitäis siirtää niinku suomen kissaliittoon ja vaikka mitä. Mutku niistä papereista ei meinaa saada tolkkua, siis mitä siirretään ja minne. Ja kaikki meen komeet paperit on unkariksi ja niissä on kovasti hienoi kultaleimoja. Mami meinaa hämätä kaikki ja kopioida kaikki meen paperit ja lähettää niitä joka paikkaan niin eiköhän sitte jotain saada aikaseksi. Mä kuulin jotain juttuu, et me pojas mentäs näyttelyyn. Ihan ihkuu, mä en ainakaan aio olla yhteistyökykyinen saati -haluinen. Mua nosteltiin jo mökillä terassin pöydälle ja Pomomies katto mun suuhuni ainakin sata kertaa. Onks se vähän alisilla lauteilla vihdottu tyyppi jossei se kerralla nähnyt mun törröhampaitani? Mut se oli jotain harjoitteluu ja sit se Pomomies nosti mun häntää ja mä sanoin sille, et haloo, nostele omaa häntääs. Tää harjotus loppu tähän. Mut mä oon ihan varma et jotain tyhmii harjotuksii jatketaan taas tänäänkin. Nyt on kyllä niin kuuma et mäki saan olla vaan lepäilylinjalla. Kiitti maalle mun hoidosta ja terveisii Iisakille. Mä tuun sitte taas, kun on viileempää.
Kommentit
Lähetä kommentti