Kaupunkiin tuun tänään junalla Ihmisnahkasiskon kans. Kyllä täällä on mukavaa mut kyllä mä oon enempi kummiski cityherra. Mun tassut on älyttömän kipeet jo tästä kävelystä näillä muhkuroilla. Kotona on tasanen parketti ja ei niin paljo mäkiä kuin täällä. Kivaa meillä on ollut Velimiehen kanssa ja aamulla mä menin herättään noita tyyppei vasta puoli kasilta. Illalla me saatiin oikein jauhelihhaa niinku täällä sanotaan ja voi pojat et se maistui kommeelle mun suusani. Murre tarttuu muhun heti kun oon täällä pari päivää. Velimies pyytää mua aina ulos ja sitte pitää lähtee mettään kattoon. Mä kyllä mieluummin kattelen omalla parvekkeellani puluja ja muita lintui. Mut mä pääsen tänne taas uudestaan sitte kun mua kutsutaan. Mä kattelin eilen telkkaa sen Iisakin Isännän kanssa ja siinä on mies mun mieleeni. Ei kokoaikaa lähde jonnekin vaan pysyy paikallaan ja kattoo semmosii urheiluohjelmii. Mustakin on kiva seurata, kun niissä yleensä heiluu joku pallo tai muu vempele ja se vasta on hauskaaa, kun se mies välillä ihan kiroilee jossei ne osaa tehdä sillai kun se haluu. Mua innostaa aina kaikki action ja meen heti vähän kieritteleen selälleni, jos aletaan puhuun tai laulaan kovemmalla äänellä. Mä niin toivosin, et mun porukat tanssis enemmän kotona. Mulle tulee semmonen haiku olo ja Unkari mieleen ilonpidosta. Slaavilaisuus on mussa niin syvässä tuolla sydämessä.
Kommentit
Lähetä kommentti