Järkyttävä juttu sattui viimeksi, kun olin maalla. Olin aamulenkillä kuten kuvasta näkyy ja mua vastaan tuli ihan samannäkönen kissa kuin mä itse. Mietin ja mietin mut sehän on mun velimies Iisakki. Me siinä sit kohdattiin ja lähdettin sit ihan yhdessä koossa jatkaan reissuu. Tutkittiin suuli ja navetta. Vähän koitettiin myös hiipparoida metsikköön mutku aina me jäädään kiinni. Se Iisakin mamma vahtii meitä kuin haukka ja meen leikit jää aina kesken, kun se hakee meet pojat sisälle. Mut se on kyllä hyvä juttu, koska kahdestaan me vaan käveltäs vaikka minne ja ei ehkä osattas takasin. Oltas me sitte eksoottinen näky velipojan kanssa maalaismaisemassa timanttipantoinemme. Iisakki ehdotti yks kerta, et lähdetään tielle ja mennään kaksistaan mökille käymään. Mä sanoin sille et hei haloo, relataan vähän. En mä jaksa niin pitkälle ja ruokaakin pitäsi ottaa evääksi. Kyllä mun ja ruokakupin välillä pitää olla ainakin näköyhteys. Terveisii tutuille ja nähdään.
Kommentit
Lähetä kommentti