Mulla on ollut hitsin kuuma nyt pari päivää. Makailen vain tassut pystyssä ja läähättelen. On se hienoo kun on lämmin mut kyllä meillä kerrostalossa on ainakin aikas jo kuuma. Mut mä otan rennosti niin mulle ei tuu niitä sydänvaivoja. Luin vaan lehdestä et vanhukset ja muut semmoset pysyy sisätiloissa. Mäki sitte teen niin. Oikeestaan mun koko elämä on ollut harjotusta tähän kuumuuteen, oon ollut sillai niinku pennusta saakka paikallani. Mutta eilen sain illalla hepulikohtauksen ja rullasin matot kasaan ja raaputtelin olohuoneen mattoa. Sisäinen ääni vaan käski mun juokseen ympäriinsä ja hyppelin ainakin kaksi kertaa sohvallekin. Kurkein sieltä sitten hassusti maminamii ja pomomiestä, kun ne söi iltapalaa. Pomomies sano mulle, et ota nyt hyvä mies relaa ettei meen tartte soittaa minnekään elvytysyksikköön. Mut mä vaan juoksin ja juoksin. Sitte yhtäkkiä mä huomasin itsekin et mitä mä tässä enää juoksen ympäri kämppää. Aloin oikeen miettii ja kesken juoksulenkin kaaduin selälleni olohuoneen matolle funtsimaan maailman menoo.Aattelin vaan et kyllä mulla kaikki on ok - ruokaa ja rakkautta riittää.
Kommentit
Lähetä kommentti