Mä oon aina maminamin vieressä täällä toimistolla. Tarkkailen sitä ja pakko sanoo et melko vaikee nainen. Jossei se lätise jonninjoutavia puhelimessa niin sit se on tylsällä tietokoneella. Ja mun tarpeet pitäis kuitenkin huomioida ensin siis riittävä muona ja rapsutus. Mut täällä on onneksi kummitäti ( se ymmärtää mua ) ja sit semmonen toinen nainen, joka ei niin piittais musta. Mutta mä vaan meen sen pöydälle makaan ittepäisesti ja nyt se jo vähän rapsutti mua kaulan alta. Loppuajan mä käppäilen toiveikkaana jääkaapin edessä. Aina joku voi sortua ja antaa mulle jotain välipalaa. Yksi tyyppi söi tossa eväsleipiään ja mä sain häädön, kun olin liian innokkaana apurina siinä duunissa. Et ei ole mulla helppoo.
Kommentit
Lähetä kommentti