Jostain syystä ei nyt tämä tietäjäkone anna laittaa kuvaa minusta tähän mutta tämmöinen maisema onnistui. Maminami tuli tänään kotiin ja laittoi mulle valjaat ja me mentiin ankanmarssia peräkanaa hissiin ja alas. Jännittävää touhua, ensin piti uskaltaa kävellä ulko-ovesta rappukäytävään. Hissintilaus oli ihan hurja, maminami auttoi siinä. Hississä piti pelätä kovasti ja matka oli kauhea alas. Kissojen linnanmäki, luulisin. Hissinoven avaus seisautti veret ja sitten hurja loikka ulko-ovelle ja ulos. Häntäni oli uljaalla kaarella ja menin kuin vanha tekijä lumiselle käytävälle seisomaan. Seisoin siinä tuntikausia ja nautin maisemista. Vedin henkeeni happea ja tuoksuja. Hyppäsin maminamin kainaloon ja lähdimme retkelle autotalliin. Meidät oli kutsuttu sinne auttamaan ruuvien järjestelytehtävässä. Huom. kutsuttu. Matkamme keskeytyi traagisesti, koska nurkan takaa tupsahti ranskalainen naapurimme Igor huudahtaen iloisesti minulle ilmeisesti jotain tervehdystä ja kehuja komeasta ulkomuodostani. Siis mietin näin jälkeenpäin. Pelästyin koko ukkoa ihan rutosti ja kaaduimme maminamin kanssa molemmat polun vireen umpihankeen naamallemme. Ranskalainen kauhistui varmaan loppukevääksi aiheuttamaansa kaaosta ja nosteli meitä sieltä pystyyn. Maminami koitti huitoa sitä kauemmaksi etten olisi vielä enemmän pelästynyt. Siis retkemme loppui mutta yritämme taas huomenna sitkeästi uudelleen. Emme lannistu yhdestä fransmannista vaan harjoittelemme lisää kohtaamisia. Loppuillan varmaan käytän hienon turkkini hoitoon, suomalainen lumihanki ei tee hyvää silkkipeitteelleni.
Kommentit
Lähetä kommentti