Tässä on musta oikeen lähikuva. Mulla on ihan paksut posket ja vino virnistys. Elämä on kuiteskin aika mukavaa. Velipoika tos kävi kylässä ja sillä oli ollut tosi raskas toi eka autoilureissu sieltä maalta tänne kaupunkiin. Ei meill kyllä sitten oikein jutut luistanut eikä se halunnut kattoo mun juttui oikeestaan juurikaan lainkaan. Mut mä sovein sen mamman kans et ne nyt rupee autoileen Samin kans ja tuo sitä vaiks tänne meille niin kyllä Sami siitä tottuu. Meen piti veljen kans avata mun joulukalenteri yhdessä mut meille tuli siitäkin vähän sanomista ja ei me sitten avattu sitäkään. Iskä sit mulle rapisteli sen auki ja sekin maisto vähä niitä namei mitä siellä oli ja kehu et ne oli ihan hyvii. Ne on nyt onneksi lähdös avantoon et mä pääsen vähän kans rauhaan. Tää on ihan ihme talo, kun aina on joku toss änkeemäs mun luo tai sitten mua viedään jonnekin. Mä haluun nyt mennä tonne ylös vähä istuskeleen ihan itteseen niinku se mun ihmissisko sano aina pienenä. Huomen mä aion vetää lonkkaa koko päivän, ulkonakin on niin kaamee ilma et mua ihan hirvittäs mennä sinne kasteleen hienoo unkarilaista turkkiani.