Kuukulkija

Tässä on mun veli Sami hyppäämässä huiskun kimppuun Kokemäellä. Huomatkaa noi tassut, tulee vaan mieleen et kukahan sen kynnet leikkaa vuoden päästä. Tarvii meinaan tiikerinkesyttäjänkoulutuksen siinä vaiheessa jossei nyt aleta pikkuhiljaa harjoitella saksimista noissa käpälissä. Niin just, siitä kuukulkijasta mun piti kertoo. Mami tuli lauantaina kaupasta ja se oli semmonen iloisen näköinen, vähän niinku se olis keksinyt pyörän uudelleen. No, sillä oli kainalossaan semmonen kummallinen pyöree möhkäle ja sitten mä pääsin sinne möhkäleen sisään käymään. Möhkäleessä on katto ja  ovi mut se ovi on nyt pois ku mun pää niinku sillai meinas jäädä siihen kiinni joteskin kummasti kokoajan. Möhkäle on mun uusi vessa ja mä rakastan sitä. Mä käyn siellä jatkuvasti istuskelemassa ja sitten mä hiukka rapsuttelen sitä valkoista hiekkaa ja mamin mielestä mun tähtäys on huippuluokkaa, onnistun nimittäin tuiskuttamaan hiekkaa siitä pienestä ovestakin matolle. Ainoo mikä mua ärsyttää tässä vessahommelissa on se, et mami kyttää mun kakkaa. Sille jäi semmonen trauma ku meillä pojilla oli Unkarissa ollessamme se suolitulehdus ja sillon meen kakasta puhuttiin ihan uupumukseen asti. Se mies, joka asuu meillä hyyty jo ensimmäisten kymmenen sähköpostin jälkeen analysoimaan meen stoolia, sen mielestä maailmassa on muutakin kuin kissamiehen pökäleet. Mut mamilla on vieläkin semmonen huolestus siitä asiasta ja niinpä mä lohdutan sitä tekemällä pyttyyni komiaa pötkylää, ei liian vetelää, ei liian kiinteää vaan kertakaikkiaan sopivaa. Mä olen kyllä sanonut mamille myös siitä etten määkään änkee sen vessajuttuihin tutkimaan, ihan saa rauhassa istua mami vaikka maailmantappiin vessassa. Mut jokatapauksessa mulla on nyt oma kuukulkija ja siellä on hitsin hyvä istuskella ja mietiskellä. Mun otsa on välillä ihan rytyssä ku mulla on niin paljon mietittävää ja pohdittavaa täällä Suomessa. Kaikki ku on sillai outoo ja uutta vieläkin. Eilen mulla oli ihan onnenhetkiä, kun mami teki ruokaa ja mä sain sitten paistettua broileria omaan kuppiini. Mieti, ihan tuntui kuin olisin sen itse pyydystänyt. Olenkin kuunnellut noitten ihmisten juttui ja mä tiedän et kesällä me mennään mökille joen rantaan ja siellä mä aion yllättää nää tyypit ja napata hiiren. Mä vien sen sitten mamin tyynylle niin se rakastaa mua vielä enemmän. Mä en ole silti ihan varma vielä tästä naisesta millai se suhtautuu näihin elämän tosiaioihin, mahtaakohan se sittenkää arvostaa mun lahjaani. Jos käykin niin et me lennetään hiiren kanssa luontoon. Harkitaan, taidan mennä istuun kuukulkijaan ja mietii tän homman uudelleen.