Karvakello

Huh -huh, oli taas kova homma tökkiä ne ihmiset pois mun pediltä. Mamikin vaan silittää mua ja sanoo, et nou hätä ja kääntää kylkeä. Kyllä tässä hätä tulee, kun vaan nukutaan ja kello on seitsemän, ainakin mun sisäinen karvakelloni. Onneksi se ihmiskissamies lähti keittämään sitä niiden iänikuista aamukahvia, mamikin sitten tajus nousta ja antaa mulle aamusafkat. Sitäpaitti niitä ihmisiä on kiva kattella aamulla, ne näyttää ihan kummallisilta, haukottelee ja ei paljon puhele. Onneksi sain ne häädettyä töihinsä, pääsen tästä ittekkin kunnolla makailemaan, koko viikonlopun täällä kotona oli joku ja mun kauneusunet jäi ihan minimiin. Karvakelloni muuten tikittää siihen malliin, et tien ihan tarkkaan, koska mami tulee laittaa päiväraksut kehiin, siihen asti siirryn saunan lauteille pesääni maate. Huomasin, et mamilta jäi avaimet tohon eteisen pöydälle, millaihan se mahtoi päästä toimistolle, paitti kai siellä niitä muitakin tyyppei jo liikkuu. Olen muutenkin miettinyt näitä kaikkii juttui mitä noi ihmiset oikein puuhaa, eihän niissä ole oikein järjenhäivää puolissakaan touhuissa. Mamiltakin menee kauhee aika, kun se maalaa itteään tuolla vessassa aamuisin, edustuskuntoon kuulemma. Pöh, pesis vaan naamansa niinkuin määki ja isikin, ei me miehet mitään kaunistusta tarvita, rumat ne vaatteilla koreilee. Eilenkin mami kävi lenkin jälkeen suihkussa ja mua vieläkin aivastuttaa vessan ovella kaikki ne haisut mitä se suihkun jälkeen itteensä levittää. Onneksi kuulin, et ne menee tänään maauimalaan lenkille ja saunaa, saa sitten mami myrkyttää siellä kaikki viattomat niillä haisuillaan. No, joo kai se haisee ihmisten mielestä ihan hyvälle mutku mää tykkäisin jostain kalasta tai katkaraputuoksuista, ei taida vaan mami laittaa semmosia itteensä. Ja raja menee siinä jos se alkaa mua hajustaan, me miehet ei sitten laiteta mitään lavendelii korvan taa.