Huh-hei

Heippa vaan kaikki mun lukuisat ihailijani. Tässä mä makaan pitkänä poikana. Mä oon miettiny tänäänkin niin kovasti että olen ihan väsynyt. Mä mietein sitäkin et se mun koirakaveri Martti oli tehny ittestään palapelin ja koonnu sen. En mä ihan vielä pystysi mut se onki mua kaksi kuukautta vanhempi. Tänään mulle sattu ihan kumma juttu aamulla, mä vaan yhtäkkiä innostuin ja kiipesin kirjahyllyn päälle. Sieltä on komia kattella maailmaa. Mä olen vaan vähäsillai raskastekoinen niin pakkaa kuulumaan vähän töminää kun ähellän sinne itteeni. Mä en ole sillai elegantti, hienosti sanottuna mut mää meen niinku mikäkin latukone vaan eteenpäin. Tänään mami on tarjoillut mulle huonoja ruokia, samoja vaan Feline-juttuja. Mä sanoin sille jo et mua ne ei enää hotsita yhtään mutta se ei taaskaan kuunnellu. Mä oonki päättäny pitää taukoo tosa syömises josse sitten kässäis vaihtaa maukkaampia sapuskoja eikä tommosia vauvanruokii tarjoilisi. Niissä lukee purkin kyljessä joku tyhmä kitten, mä olen jo mies enkä mikään vauva. Viime yönä mua ei unettanut yhtä paljon kuin tavallisesti ja mä vaanein mamia vähän. Heti kun se vähän käännähti ja leikki muka nukkuvaa niin mä lähestyin sitä niinku joku raptori, mä pidän vähän semmosta samanlaista kurinaa. Mut ei sitä saanu hereille, nukku vaan. Sitä miestä, joka asuu täällä meillä mun tekis kans vähän mieli lähestyä yön synkkinä hetkinä mutku mä luulen et se herää helpommin. Aamulla se mies anto mulle ruokaa, mä otin sit sen ruuan vastaan kummiskin. Mä tiedän et ne nyt yrittää jotain jekutusta et se mieskin niinku hoitais mua ja sitten mä tottusin siihen paremmin. Kattoo ny, voi olla et mä teenkin niin kuin ne haluu. Se mies anto mulle uuden nimen, mä oon nykyään Nyyttoni Velvetballs Kaistala. Mun veli on kuulemma Velvetball. Kaistala sopii mulle aika hyvin kun mulle tulee välillä ihan kaistamainen olokin, hyppelen sinne tänne ja takaisin. On tää elämä silti täällä Suomessa ihan yees kun alkaa tottuun näihin tyyppeihin.