Mukavaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti toivottaa Newton. Olen tulossa juuri tiukasta paikasta ja mikäli lihoan jään seuraavalla kerralla tähän paikkaan lopullisesti nalkkiin. Lihoaminen lienee todellinen vaara, koska minulla on Susanin siis Unkarin mamini lupauksen mukaisesti todella mahtava ruokahalu. Olen aina siellä missä ruokaa, osaan jopa kiivetä aivan kuin pyyttoni ruokapöydälle jos siellä on jotain ihanan tuoksuista sapuskaa tarjolla. Elämäni on muutenkin täynnä tiukkoja tilanteita ja vaarallisia kurveja, välillä hyppään kuin tiikeri sohvalta toiselle ja pakko myöntää välillä tähtäykseni osuu harhaan ja putoan vähän sinne sun tänne. Eilen katselin mamin kanssa avaraa luontoa telkasta ja kiihdyin linnun äänestä ja kuvasta niin paljon, että hyppäsin ruutuun mutta onneksi mamini oli valppaana ja sai kiinni hännästäni hellällä otteella ja pelasti sekä minut että television. Tämän nolon episodin jälkeen siirryin pariksi tunniksi sängyn alle, en toki nolona muuten vain tykkäsin siellä istuskella ja miettiä niitä kultaisia lapsuuden aikoja Unkarissa. Siellä päivä paistoi ja telkkarit pysyivät linnuttomina. Katselin äsken ulos ikkunasta ja aurinko, tuo ihmeellinen kultapallo pilkistelee täälläkin näkyviin. Kuulin, kun mami sanoi sille ihmissiskolle, että kokeillaanko Pyyttonille valjaita ja mennään ulos. Mä en kyllä aio lähteä sen parin kelkkaan ulos, mulla on asiaa sängyn alle siinä vaiheessa, kun ne alkaa lähestyä mua maireesti hymyillen valjaiden kanssa. Mukavaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti toivottaa Newton. Olen tulossa juuri tiukasta paikasta ja mikäli lihoan jään seuraavalla kerralla tähän paikkaan lopullisesti nalkkiin. Lihoaminen lienee todellinen vaara, koska minulla on Susanin siis Unkarin mamini lupauksen mukaisesti todella mahtava ruokahalu. Olen aina siellä missä ruokaa, osaan jopa kiivetä aivan kuin pyyttoni ruokapöydälle jos siellä on jotain ihanan tuoksuista sapuskaa tarjolla. Elämäni on muutenkin täynnä tiukkoja tilanteita ja vaarallisia kurveja, välillä hyppään kuin tiikeri sohvalta toiselle ja pakko myöntää välillä tähtäykseni osuu harhaan ja putoan vähän sinne sun tänne. Eilen katselin mamin kanssa avaraa luontoa telkasta ja kiihdyin linnun äänestä ja kuvasta niin paljon, että hyppäsin ruutuun mutta onneksi mamini oli valppaana ja sai kiinni hännästäni hellällä otteella ja pelasti sekä minut että television. Tämän nolon episodin jälkeen siirryin pariksi tunniksi sängyn alle, en toki nolona muuten vain tykkäsin siellä istuskella ja miettiä niitä kultaisia lapsuuden aikoja Unkarissa. Siellä päivä paistoi ja telkkarit pysyivät linnuttomina. Katselin äsken ulos ikkunasta ja aurinko, tuo ihmeellinen kultapallo pilkistelee täälläkin näkyviin. Kuulin, kun mami sanoi sille ihmissiskolle, että kokeillaanko Pyyttonille valjaita ja mennään ulos. Mä en kyllä aio lähteä sen parin kelkkaan ulos, mulla on asiaa sängyn alle siinä vaiheessa, kun ne alkaa lähestyä mua maireesti hymyillen valjaiden kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti