Mä rakastan tehdä Mamin kanssa näitä taidehommeleita. Niissä tarvitaan yleensä rapisevia papereita, naruja jos jonkinlaisia, paketteja, kiviä yms. muuta pideltävää. Tosi hienoa saada hiukkasen kosketella ja vaikkapa vienosti nuuskaista. Olen kyllä ihan ainoa kissa, joka antaa vaikkapa helmien olla paikoillaan pöydällä. Katselen vain ja ihastelen. Muutenkin leikkini on hyvin, hyvin varovaista ja harkitsevaa. Minulle on pikku juttu tuijotella askartelutavaroita parisen tuntia. En koske, en. Katselen vain ja mietiskelen. Mun porukat pyörtyisi molemmat seisaaltaan, jos minä rikkoisin tai pudottaisin jotain. Yhden ainoa kerran Pomomies on pelästynyt touhujani. Pomo liimaili makuuhuoneen peiliin, semmoista hienoa lausetta liimakirjaimista. Mä olin katsellut sitä hommaa tosi, tosi pitkään. Sitten kun se viimeinen lause oli melkein valmis, niin hyppäsin pöydälle ja keskelle sitä peiliä. Nyt se on sillalailla suloisesti vinksallaan siinä peilissä. Mutta se näyttää vaan daideelliselta, niin ei se haittaa. Ilmassa oli kyllä tapahtumahetkellä huutoa & melskettä:)
Kommentit
Lähetä kommentti