Astiakaapin uusi elämä Ilvesmäessä

Saimme Ruovedeltä aikoinaan ostetun vanhan astiakaapin Ilvesmäkeen. Irrotin takalevyn ja liimasin siihen päälle tapetin tyyliin Paris. Nyyttoni auttoi kovasti ja muutama karva saattoi jäädä liimaan kiinni. Jos tulevat sukupolvet avaavat saumat niin saavat sitten nyytsykän DNA-näytteen avulla tutkia millaisia olivat kissat 2013 vuonna. Nyyttoni ulkoili sydämensä kyllyydestä maalla. Nyt kolli makaa raukeana parvekkeella. Maalaisilman hengitys väsyttää urbaanin kaupunkikissamiehen. Kuvassa näkyvä kissataulu on 40-tai 50-luvun aikaisia painokuvia mummulastani. Mummulassa oli aina kissa, semmoinen tukeva peruskolli. Peloton ja kova hiirikissa. Ihan kuin meidän poika. Pomomies moitti häntä supermameroksi mutta se on, joka haukkuu.

Kommentit

  1. Voi ihanaa, kun lautashylly sai uuden kodin. se on meillä ollut vuosikymmeniä. Mummulla ja pappalla oli aina kissa, tosiaan. Tämä viimeinen, Sami nimeltään, oli suuri harmaa kolli, pieni valkoinen laikku leuan alla. Koomanojan vesirotat ja taisi piisamejakin olla saivat kyytiä.Pihassa oli usein nahkapussi, jossa suolet ja kakkamaha sisällä. Pää ja kaikki muu oli syöty. Tämä oli Samin työ, mutta hän harrastuksenaan metsästeli kotihiiriä ja mielellään nappasi varomattoman linnunkin.Vapaa-ajat hän vietti soffalla, kovasti hän ei silityksistä välittänyt, mutta puhetta kuunteli mielellään. Hyvä kissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma Fanimuki

Ilvesmäen keittiöideoita...