Mä olen menossa talvea kohti

Aattelin pistää karun muistutuksen mitä on tulossa; talvi. Tässä mä astelen kohti talvea, huomaatkaa noi lumikasat. Tää kuva on sieltä maalta. Mulla oli viime yönä ihkun ihkua. Heräsin yöllä Maminamin kainalosta, peittokin oli vedetty meen pään yli. Kyllä mua ihmetytti, kun mulla oli kerrankin tosi kuuma. Tänään aamullakin mua ihmetytti, suorastaan puistatti. Mun ruokakupissa ei ollut mitään. Mä tein kyllä heti reklamaation. Mut se ei auttanut. Kaikki mun kanageleet oli kuulemma loppu kaapista. Mitä hitsukkaa semmonen homma on? Sitten mun kuppiin kipattiin jotain saunapalvii ja sanottiin et " halipatsuippa, illalla saat ruokaa. " Vatta kurnii koko päivän sitten tämmösen huolimattomuuden takia mulla. Ei ole häävii maanantait meille kissamiehillekään. Onko sulla Velimies ollut ongelmia ruokinnan kanssa? Onko ne sun ihmiset tommosii unohtelevii tyyppei? Kyllä mua toi Maminami nyt ärsyttää aika lailla. En taida mennä sen kainaloon ensi yönä, taidan vaan istua sillä uudella villamatolla. Enkä laita häntääni rullalle alle, mä istun koko pepulla.

Kommentit

  1. Heippa velimies, minulla on kyllä tällä kertaa ruoka asiat ihan jees, mutta tein vaarin pirtiltä tullessa oharit. Päätinkin yhtä äkkiä juosta tielle ja siitä metsäpolulle. Oisin kattellu oisko kanttarelleja vielä.Ne huuteli mua aikansa ja sitte vanha herra sano, että olkoon, ei me sitä rötkälettä kuitenkaan löydetä. Alko tulla pimee ja joku siellä huhuili, siis minä menin niin paljon, kun kintuista lähti ylätalolle ja onneksi vanhaherra oli puunhaku reissulla ja pääsin samalla oven avauksella sisälle. Siunakkoon, pelästyin, että kaikki karhut ja suret mun piirittää ja noppein nappaa mun suuhunsa ja niälee kerralla. Terkkuja sulle, oon vähä maalarinvalkosessa maalissa, arvaa miks.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti