Ei, et saa. En halua kuulla koko asiasta. Minulle se ei sovi. Ei kai vielä? Noin et saa sanoa. Verot eivät laske. Tästä ei selvitä. Meillä ei sellaista katsota. Ei voi mitään. Te ette tätä ymmärrä. En hyväksy.
Suomen kielen toiseksi yleisin sana on "ei". Kieli on osa kulttuuria ja samalla omakuvamme - pitkä sananlaskuperinteemmekin osoittaa negatiivisuutemme. Kieltosanojen ohella ilmaisumme ovat usein kyynisiä, sarkastisia, ironisia ja vähätteleviä. Tällaiseen multaan kylvetyt ihmisentaimet joutuvat aikuistuessaan oikein opettelemaan positiivisuutta.
Suomalaiset hittilistatkin vilisevät kieltosanoja. Maija Vilkkumaa: "Ei." Katri-Helena: "Ei kauniimpaa." Jari Sillanpää: "Unta en saa." Anna Eriksson: "Ei se mennyt niin." Johanna Kurkela: "Hän ei kävele koskaan." Irwin Goodman: "Ei tippa tapa." Suvi Teräsniska: "Ei saa kesyttää." Antti Tuisku: "Ei aikaa."
Kielellä on merkitys ihmisen hyvinvointiin. Se mitä itsellesi sanot (ajattelu), on se, mitä oikeasti olet. Käyttämäsi sanat herättävät tunteesi, jopa fyysisiä tuntemuksia. "En jaksa enää" vie voimat, "en opi" jumiuttaa aivot, "tästä emme selviä" halvaannuttaa tahdon. Kielteisyys ja kielteiset ilmaisut ovat opittuja, joten niistä voi onneksi opetella myös eroon.
Kun opit sanomaan (ja ajattelemaan) myönteisesti "kyllä", huomaat positiivisia, fyysisiä vaikutuksia. Saat myös paremman kontaktin keskustelukumppaniisi, omakin viestisi menee helpommin perille. Inspiroidut, kun huomaat myönteisten sanojen tehon. "Kyllä"-viesteillä tunnet rentoutuvasi ja olet vastaanottavaisempi; olethan poistanut tarpeettoman suojauksesi: "Totta kai, tietysti, ilman muuta, täsmälleen, jess!
Tarvitsemme totta kai kieltosanoja, mutta ehkä vähempikin riittäisi. Sama koskee koko kielenkäyttöä: taistelemmeko köyhyyttä vastaan vai hyvinvoinnin puolesta? Raahaudummeko vai tanssimmeko läpi elämämme? Tunteet ovat ajatusten lapsia ja kaikessa inhimillisessä toiminnassa viime kädessä tunne ratkaisee - myös hyvinvointisi.
Tästä eivät ohjeet enää parane.
-Tom Lundberg
Nyyttonikin tietää, että elämälle pitää osata sanoa "kyllä". Kissamiehellekin on selvää, se että moni asia on pikkujuttu sadan vuoden päästä. Annetaan elämälle mahdollisuus kantaa, niin se vain toimii:)
Suomen kielen toiseksi yleisin sana on "ei". Kieli on osa kulttuuria ja samalla omakuvamme - pitkä sananlaskuperinteemmekin osoittaa negatiivisuutemme. Kieltosanojen ohella ilmaisumme ovat usein kyynisiä, sarkastisia, ironisia ja vähätteleviä. Tällaiseen multaan kylvetyt ihmisentaimet joutuvat aikuistuessaan oikein opettelemaan positiivisuutta.
Suomalaiset hittilistatkin vilisevät kieltosanoja. Maija Vilkkumaa: "Ei." Katri-Helena: "Ei kauniimpaa." Jari Sillanpää: "Unta en saa." Anna Eriksson: "Ei se mennyt niin." Johanna Kurkela: "Hän ei kävele koskaan." Irwin Goodman: "Ei tippa tapa." Suvi Teräsniska: "Ei saa kesyttää." Antti Tuisku: "Ei aikaa."
Kielellä on merkitys ihmisen hyvinvointiin. Se mitä itsellesi sanot (ajattelu), on se, mitä oikeasti olet. Käyttämäsi sanat herättävät tunteesi, jopa fyysisiä tuntemuksia. "En jaksa enää" vie voimat, "en opi" jumiuttaa aivot, "tästä emme selviä" halvaannuttaa tahdon. Kielteisyys ja kielteiset ilmaisut ovat opittuja, joten niistä voi onneksi opetella myös eroon.
Kun opit sanomaan (ja ajattelemaan) myönteisesti "kyllä", huomaat positiivisia, fyysisiä vaikutuksia. Saat myös paremman kontaktin keskustelukumppaniisi, omakin viestisi menee helpommin perille. Inspiroidut, kun huomaat myönteisten sanojen tehon. "Kyllä"-viesteillä tunnet rentoutuvasi ja olet vastaanottavaisempi; olethan poistanut tarpeettoman suojauksesi: "Totta kai, tietysti, ilman muuta, täsmälleen, jess!
Tarvitsemme totta kai kieltosanoja, mutta ehkä vähempikin riittäisi. Sama koskee koko kielenkäyttöä: taistelemmeko köyhyyttä vastaan vai hyvinvoinnin puolesta? Raahaudummeko vai tanssimmeko läpi elämämme? Tunteet ovat ajatusten lapsia ja kaikessa inhimillisessä toiminnassa viime kädessä tunne ratkaisee - myös hyvinvointisi.
Tästä eivät ohjeet enää parane.
-Tom Lundberg
Nyyttonikin tietää, että elämälle pitää osata sanoa "kyllä". Kissamiehellekin on selvää, se että moni asia on pikkujuttu sadan vuoden päästä. Annetaan elämälle mahdollisuus kantaa, niin se vain toimii:)
Kommentit
Lähetä kommentti