Kumma juttu



Mua ihan kauheesti ihmetyttää yksi juttu. Mä vaan tossa eilen rennosti hyppäsin Pomomiehen viereen nukkumaan sohvalle. Nyt me koisataan vierekkäin ja luetaan lehteä. Eihän multa menny kuin puolitoista kartusiaanivuotta tähän hommaan. Olen kyllä zoomaillut jo aikasemminkin tätä sohvalle menoo muuta nyt vasta tuli se lopullinen ratkaisu. Mieletöntä meillä pojilla siinä vierekkäin koisia. Me vaan huudellaan Maminamille ohjeita; tuopas meille safkaa ja anna kaukosäädin. Se sitte palvelee meitä nöyrästi. Meinaa huonosti saatavilla tota hyvää henkilökuntaa nykyään:) Täytyy taas vinkata Mamille jos se tois meille pojille kaffeet ja pullat tähän soffalle. Saattaa meinaan väsyä mun tassut jos joudun liikaa kävelemään. Se on jo ihan tutkittu juttu; liika liikunta on pahasta. Kartusiaaneille varsinki liika sportti teettää monenlaista kremppaa. Saattaa multakin välilevy pullahtaa jos liikaa teen kotihommia. Imurointikin on huono homma meille pojille. Se ottaa meitä korviin ja sillai niinku oksetuksen tunnetta tulee meille kurkunpäähän siitä äänestä. Täytyy huomauttaa henkilökunnalle, että imurointi pitää suorittaa, kun me ollaan miesten töissä. Esim. ongella tai putsaamassa mopoa. Terveisii sulle Velimies sinne maalle. 


Kommentit

  1. Ollaan me velimiehet sitten samanlaisia, minäkään en millään saa oltua samasa huaneesa, ko mamma imuroi. Sitä mää kyllä ihmettelen, kon ei Pomomies ja vanha herra oo sukua eikä syntyä ja niin ottaa vanhanherran korviin imurin ääni ja se imurointi omin käsin käy kyllä etomaan heti paikalla ja tullee kuulemma kova hikikin siittä hommasta. Vanha herra on sitte hyvä ostamaan mulle geelii. Se löytää sitä Tokmannilta kuulemma, mamma sano, etten mää sun tähtes monesa kaupasa komppaa, mutta herra käy viälä samalla minttukaupasakin. Mää nään sen piänen auton kurvaavan kottiin, niin mää huudan heti mammalle, että nysse tullee ja sitten saan tuliaismaistiaiset. Joskus mää vartoon sitä pihapuusa ja hyäkkään sieltä tuhatta ja sataa ovelle, mulla on nääs kiirus aina. Tuu ny joskus mua kattoon. Mirri tosa hyärii harva se päivä ja nappas tosta hiiren ja söi sen sitte. Mää kattelin klasista ja sit ko se lähti, mää pyysin pihalle ja kattoin sen paikan misä se istu. Huh, ei ollu ko pala nahkaa ja ryämeet jäljellä, hyi olkoon sentään. Ny mää meen maate aikasin, ko on ollu nin raskas päivä, Öitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma Fanimuki

Ilvesmäen keittiöideoita...