Voi noita lapsuuden kultaisia aikoja. Mä olen melko varma, että Maminami aikoo taas tänään pukea mulle valjaat. Sillä on aina semmosia harhoja, että mä niinku haluisin ulos kävelylle. Viimeksi se pungersi puoli tuntia niitä hitsukan valjaita mun päälleni. Ihme juttu, että semmoset valjaatkin on kutistunut talven aikana. Mami löysäs niitä vaikka kuinka monta kertaa, mut silti ne ei meinannut millään mennä masun alta kiinni. Mä kyllä ymmärrän, et Mamin vaatteet kutistuu pesussa. Me ei uskalleta sanoo sille mitään, jos jotkut housut ei meinaa mennä sen päälle. Me vaan katotaan Pomomiehen kanssa toisiimme ja nyökytellään. Me tiedetään, että donnilla on semmosia hormoonikiertoaikoja ja ne on kamalan vihaisia jos niille silloin koittaa heittää vitsiä jostain ihan hauskasta, mm. vaatevitsit kannattaa unohtaa. Onneksi mulla ei ole omaa donnaa, mä en varmaan jaksaisi. Toimistolle tulee kuulemma käymään ne tyttökissat ensi viikolla, mäkin voisin mennä poikkeen siellä samaan aikaan. Ei sillai, että mua ne tytöt kiinnostaa, aattelin muuten vaan. Ja jossen mä ole paikalla niin ne peijakkaat käyttää minun vessaani sekä muita henk.koht. tavaroitani. Kummitätiin ei voi luottaa tässä asiassa.
Ps. jos ne valjaat mulle tänään saadaan päälle niin aion leikkiä kuollutta. Ei riitä Mamilla pokka vetää mua selällään, tassut pystyssä pitkin pihaa.
Kommentit
Lähetä kommentti