Nuori opiskelija kertoi televisiossa, ettei hän aio hakea kesätyöpaikkaa. "Olen kuullut, että hakijoita on paljon", hän sanoi, "ei kannata edes yrittää." Mikähän lottoajia oikein viikonloppuisin riivaa, kun mahdollisuus päävoittoon on vain yksi viidestätoista miljoonasta?
Vaihtoehdottomuus on kaleeriorjan elämää, jossa joko soudat tai kuolet. Kuuntele vaikka poliitikkoja, heillä ei kuulemma ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa veroja ja leikata palveluja. Entäpä jos he laskisivat veroja ja lisäisivät palveluja? Kun auto- ja yhteisöveroa rukattiin 1990-luvulla alaspäin, valtion kassaan syöksyi rahaa ikkunoista ja ovista.
Harhaiset tulkinnat todellisuudesta voivat käydä kalliiksi. Tarina kertoo lukutaidottomasta yrittäjästä, joka myi appelsiineja syrjäisen tien varressa. Hän markkinoi tuotteitaan asettamalla hedelmiensä korkeaa laatua kehuvia kylttejä tien varteen.
Kauppa kävi ja mies vaurastui. Hän hankki rahoillaan uusia kylttejä ja laajensi hedelmävalikoimaansa päärynöihin, mangoihin ja omeniin. Bisnes kukoisti ja mies kantoi joka ilta tyytyväisenä huomattavan kassan kotiinsa.
Yrittäjän taloustieteitä opiskeleva poika tuli viikonloppuna kyläilemään. "Isä, etkö tiedä, että koko maailma on talouslaman kourissa?" hän sanoi. "Elämme kovia aikoja. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen!"
Mies huolestui tiedoista ja hän vähensi mainoskylttejä. Hän osti halvempia ja heikkolaatuisempia hedelmiä. Myynti romahti, kun asiakkaat eivät enää osanneet hänen luokseen - ja jos löysivät, he pettyivät laatuun. "Poika on tosiaan oikeassa", mies tuumi köyhtyneenä. "Ajat ovat todellakin kovat."
Opiskelijan mahdollisuudet kesätyöhön ovat tilastollisesti pienet. Esimerkiksi Helsingin kaupunki palkkaa tänä vuonna yli 40 000 kesätyöpaikan hakijasta vain neljä tuhatta. Parhaiten opiskelija ennustaa tulevaisuuttaan, kun hän ei edes ilmoittaudu hakijaksi - ei tarvitse ainakaan pettyä odotuksissaan. Elämä on mielenkiintoinen leikki, jossa yleensä saa sitä, mitä tilaa - tai jättää tilaamatta.
Näetkö itse vaihtoehtosi?
-Tom Lundberg
Vaihtoehdottomuus on kaleeriorjan elämää, jossa joko soudat tai kuolet. Kuuntele vaikka poliitikkoja, heillä ei kuulemma ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa veroja ja leikata palveluja. Entäpä jos he laskisivat veroja ja lisäisivät palveluja? Kun auto- ja yhteisöveroa rukattiin 1990-luvulla alaspäin, valtion kassaan syöksyi rahaa ikkunoista ja ovista.
Harhaiset tulkinnat todellisuudesta voivat käydä kalliiksi. Tarina kertoo lukutaidottomasta yrittäjästä, joka myi appelsiineja syrjäisen tien varressa. Hän markkinoi tuotteitaan asettamalla hedelmiensä korkeaa laatua kehuvia kylttejä tien varteen.
Kauppa kävi ja mies vaurastui. Hän hankki rahoillaan uusia kylttejä ja laajensi hedelmävalikoimaansa päärynöihin, mangoihin ja omeniin. Bisnes kukoisti ja mies kantoi joka ilta tyytyväisenä huomattavan kassan kotiinsa.
Yrittäjän taloustieteitä opiskeleva poika tuli viikonloppuna kyläilemään. "Isä, etkö tiedä, että koko maailma on talouslaman kourissa?" hän sanoi. "Elämme kovia aikoja. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen!"
Mies huolestui tiedoista ja hän vähensi mainoskylttejä. Hän osti halvempia ja heikkolaatuisempia hedelmiä. Myynti romahti, kun asiakkaat eivät enää osanneet hänen luokseen - ja jos löysivät, he pettyivät laatuun. "Poika on tosiaan oikeassa", mies tuumi köyhtyneenä. "Ajat ovat todellakin kovat."
Opiskelijan mahdollisuudet kesätyöhön ovat tilastollisesti pienet. Esimerkiksi Helsingin kaupunki palkkaa tänä vuonna yli 40 000 kesätyöpaikan hakijasta vain neljä tuhatta. Parhaiten opiskelija ennustaa tulevaisuuttaan, kun hän ei edes ilmoittaudu hakijaksi - ei tarvitse ainakaan pettyä odotuksissaan. Elämä on mielenkiintoinen leikki, jossa yleensä saa sitä, mitä tilaa - tai jättää tilaamatta.
Näetkö itse vaihtoehtosi?
-Tom Lundberg
Kommentit
Lähetä kommentti