Hellettä piisaa - kotona ja duunissa

Maminami luki eilen semmosta kuvastoo, jossa mainostettiin Rio Belt Saunavyötä. Mä en aio ainakaan käyttää sitä. Ihan turhaa sitten sitä on sovitella mun päälleni. Se on semmonen vyö, et ku laittaa geelii ja sit sen vyön, niin laihtuu monta senttii. Maminami esitteli sitä Pomomiehelle ja pakko sanoo, et sekin on alkanut jo oppii miten pitää reagoida naisten juttuihin. Siis se tajus et maminami ei tarvi semmosta ja mulle se ei mahdu. Enkä mäkään tarvi, koska mä olen komea kartusiaaniuros. Taitolaji toi naisille juttelu ja sen takii mä vältän kaikkii donnii. Tottakai niitä tunkee ovista ja ikkunoista mun elämääni mut mä oon kovana ja sanon et njet, njet. Talossa riittää yksi herra ja hidalgo. Aion ottaa viikonloppuna rennosti ja tarkkailla vaan maailmaa. Lauantaina mä meen varmaan kattoon Velimiestä mut mä tuun sit kotiin äkkii takas. Sit kuulemma pari ellii on tulossa mun kans pariksi päiväksi et on mulla on taas hommaa niittenkin kans. Ai niin ja duunissa pitää muistaa käydä, onneksi mulla on vaan yksi päivä viikossa töitä. Mulle tulis terssi ja kiire kovemmalla tahdilla.

Lepääntyminen työssä

Yleensä lepään tässä asennossa työssä noin 5 tuntia. Loppuajan teen työtä ja syön. Työni on siis suhteellisen kevyttä, siistiä sisätyötä. Eilen koin röyhkeyden huipun. Maminami otti minun matkahiekkalaatikkoni ja seurattuani laatikon siirtoa parvekkeelle järkytyin totaalisesti. Maminami laittoi siihen minun laatikkooni vettä, hajusuolaa ja jalkansa. Mokoma röyhkimys käytti minun laatikkoani moiseen tekoon. Laatikkoni on vain sitä varten, että istun siellä ja mietin saunassa. En siis ole käyttänyt laatikkoani pisuiluun. Olen aina laatikossani suihkun aikana ja nautiskelen veden äänistä. Suihkuttelun jälkeen menen tarkistamaan lattian kuivauksen tason ja yleensä se on huono. Melkein kompastun vesipisaroihin ja nuolen ahkerasti lattiaa kuivaksi. Meillä on nyt ollut aika kuuma täällä kotona ja varsinkin töissä, joten helle on ihanaa mutta ehkäpä sitä on nyt saatu omiksi tarpeiksi. Terveisiä mun kamuille ja nähdään.

http://www.suomenkartusiaanit.com/?Suomen_Kartusiaanit_ry

Kadonneen Kengurun Arvoitus

Mä tein koko viikonlopun tutkimusduunia Maminamin apuna. Tässä kuvassa mä teen jalkautumistutkimustyötä. Etsin jälkiä maastosta. Maminamilla on semmonen lehtikenguru meen kerrostalon alakerrassa. Se on rottinkia ja yhtä iso kuin mun Ihmisnahkasisko. Sillä on kaulassa hieno kyltti ja rusetti ja päässä kukkakoriste. Henkilökohtasesti mä oon aina inhonnut koko kapistusta mutta mamista ja muista hömpistä se on ihana ja ihku. Ja se kattoo sillai kivasti ja veikeesti ja melkein puhuukin. Mun tekis mieli aina terottaa siihen kynteni ja repii ne koristeet siitä pois. Mut oon pari kertaa koittanut ja sitte mua on Nuhdeltu. Mua harmittaa Nuhtelu ja oon aina pari tuntia ärtynyt moisen jälkeen. No, se typerä kenguru oli jokatapauksessa perjantaina hävinnyt ja mamin puheistä päätellen rikos oli verrattavissa graalin maljan kähvellykseen. Me saatiin sit vihjeitä siitä rottinkinallesta tasaseen tahtiin, joku oli nähnyt sen hississä ja joku toinen taas nauttimassa olutta jazzkadulla. Mä jo toivoin et se olis heitetty jokeen ja hyvällä tuurilla se olis ajelehtinut mereen. Mutta totta totisesti - sunnuntaina se kenguru oli omalla paikallaan, rusetti oli likainen ja pääkoristeet hukassa. Häntä ja korvat vinossa mutta naamalla oli iloinen virne. Jazztunnelmissa ollut nuorimies oli kaapannut sen mukaansa ja kuljettanut siinä vaatteita ja aikuisten juomia. Mut joku sen nuorenmiehen kavereista oli lopulta ottanut sen kengurun kotiinsa ja sieltä se oli sitte haettu takaisin meille. Kyllä mäkin kurkein parvekkeelta ja vaklasin kaikkii tyyppei. Olisin heti kertonut mamille jos olisin saanut jonkun vinkin sen otuksen olinpaikasta. Mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. Ja sinne kamalaan nakuiluleiriin ei oteta kissoi ja koirii. Kummitäti oli lukenut silleen. Et sekin vaara on multa ohitte. Saan pyyhkiä karvatassulla ottaani ja huokasta. Terveisii Iiskulle ja muille mun tutuille.

Mua ei nyt hotsita olla kuvassa

Näytän vaan peräpeilii tällä kertaa. Mulla on kuuma ja jaksan vaan maate kyljelläni kotona. Nyt oon duunissa ja makailen toisella kyljelläni ettei tuu niitä makuuhaavoi. Aion olla töissä vaan puolipäivää, ei tällä kuumuudella jaksa koko päivää. Keikistelen täällä kaikille tyypeille mut koskee mua ei saa. Tai naispuoliset käpälöitsijät saa vähäsen silitellä mua. Maminami toi mulle jauhelihaa ja vetäisin aika kipallisen sitä koneeseen ja nyt oon sitte nukkunut tässä nelisen tuntii päikkäreitä. Kuuntelin mun mamin ja Kummitädin juttui ja mua alko huolestuttaan niitten suunnitelmat. Ne aikoo mennä johonki sateenkaarileiriin ensi kesänä kuukaudeksi. Niiltä ei kulu siellä yhtään rahaa ja ne elää vaan auringon mukaan. Sitte ne istuu jossain maakuopassa ja joogaa ja laulaa rakkaudesta. Hittolainen, pääsenkö mäkin sinne joukkoon. Pitääkö munkin ajaa karvat veks ja laittaa päähäni hippihuivi rakkauden merkiksi, onkohan siellä muita kartusiaaneja. Pääseekö sinne kissat edes? Eikä ne syö siellä lihaa ollenkaan, millai mun sitten käy. Täytyy toivoo et ne unohtaa ton suunnitelman ja pysyy himassa molemmat. Mua ja Pomomiestä rassaa noi jatkuvat suunnitelmat. Elettäs nyt vaan hissukseen päivä kerrallaan ja ilman kaikkii kummallisii ideoita. Terveisii Iiskulle ja muille tyypeille sinne maalle. Tuun sinne asuun jossei nää hössötykset lopu. Nimimerkki " rauhaa rakastava kissamies. "

Kotona jälleen

Tää kuva on kyllä mökiltä. Mä lepään tässä rankan rappujennousu-urakan jälkeen. Niitä rappui on ihan hitsin paljon. Monta sataa, musta tuntuu. Mä oon tänään lepäillyt kun väsyin kauheesti maalla olosta. Aamulla olin kyllä kuudelta pirteetä poikaa ja onnistuin herättämään mun porukatkin. Mut saa ne herätäkin. Ne oli eilen pelaas minigolfii ja sinne mäkin haluisin päästä mukaan. Musta olis ihanaa nähdä, kun maminamin lyönnit ei mee nappii ja siltä alkaa kuulemma tuleen savua korvista. Onkohan se tottai vai keksiikö Pomomies niitä juttui. Sit ne laskee kotona jotain pisteitä semmosesta lapusta ja yleensä pitää hakee oikeen semmonen kalkylaattori, et ne pisteet varmaan menee oikein. Yleensä Maminami voittaa ihan leikiten ja huimilla eroilla. Jos pomomies sattuu lukeen tätä niin otettakoon huomioon toimituksen vapaus. Mä luulen et mä olisin ihan ilmiömäinen kyky, jos kartusiaaneilla olisi oma ratagolf. Kuka mua enemmän jaksais harkita lyöntikulmii ja muita juttui. Kanssapelaajat kuukahtais vanhuuteen ennenkuin mä olisin saanut yhtään rataa läpi. Kiitti mun hoidosta ja mä tuun taas sinne maalle, kunhan vähän ilmat viilenee.

Aamujumppaa Nyyttonin tyyliin

Heti aamulla mä yleensä täällä maalla vähän teen jumppatreenii. Se avaa mun paikat hyvin ja sit noi mun muodot pysyy kunnossa siinä samalla treenillä. Mulla on ollut täällä kivaa ja tuun sittenki vasta tänään himaan. Me tullaan junalla mun Ihmisnahkasiskon kanssa ja mua vähän jänskättää matka. Kivaa olla täällä ja kivaa tulla himaa. Mun Velimies on nukkunut mun kantokipassani tän mun loman ajan. Kumma juttu, koska sen oma koppa ei ole sille oikein kelvannut. Terveisii tutuille ja Hyvää Jazzii kaikille sinne kaupunkiin.

Nytons dagheter

Kaupunkiin tuun tänään junalla Ihmisnahkasiskon kans. Kyllä täällä on mukavaa mut kyllä mä oon enempi kummiski cityherra. Mun tassut on älyttömän kipeet jo tästä kävelystä näillä muhkuroilla. Kotona on tasanen parketti ja ei niin paljo mäkiä kuin täällä. Kivaa meillä on ollut Velimiehen kanssa ja aamulla mä menin herättään noita tyyppei vasta puoli kasilta. Illalla me saatiin oikein jauhelihhaa niinku täällä sanotaan ja voi pojat et se maistui kommeelle mun suusani. Murre tarttuu muhun heti kun oon täällä pari päivää. Velimies pyytää mua aina ulos ja sitte pitää lähtee mettään kattoon. Mä kyllä mieluummin kattelen omalla parvekkeellani puluja ja muita lintui. Mut mä pääsen tänne taas uudestaan sitte kun mua kutsutaan. Mä kattelin eilen telkkaa sen Iisakin Isännän kanssa ja siinä on mies mun mieleeni. Ei kokoaikaa lähde jonnekin vaan pysyy paikallaan ja kattoo semmosii urheiluohjelmii. Mustakin on kiva seurata, kun niissä yleensä heiluu joku pallo tai muu vempele ja se vasta on hauskaaa, kun se mies välillä ihan kiroilee jossei ne osaa tehdä sillai kun se haluu. Mua innostaa aina kaikki action ja meen heti vähän kieritteleen selälleni, jos aletaan puhuun tai laulaan kovemmalla äänellä. Mä niin toivosin, et mun porukat tanssis enemmän kotona. Mulle tulee semmonen haiku olo ja Unkari mieleen ilonpidosta. Slaavilaisuus on mussa niin syvässä tuolla sydämessä.

Suomen Kartusiaanit ry

Suomen Kartusiaanit ry

Valppaana maalla

Oon nyt täällä maalla ja aion olla valppaana. Kurkistelen joka suuntaan ettei mua uhkaa mitkään vaarat. Mun velimies oli lähtenyt viikonloppuna retkelle naapurin Mirrin kanssa ja mä nyt kyllä tarkkailen ettei semmonen donna mua ainakaan houkuttele mieron tielle. Mä en jaksa humpata semmosen perässä ilman tankkausta tuntitolkulla. Muuten mulla on kaikki hyvin, aion olla täällä niin kauan kuin mut laitetaan kantokoppariin ja tuodaan kaupunkiin. Pomomies jotain veisteli et saan olla täällä vaikka koko kesän muttta kyllä sekin oikeesti hakee mut kotiin jo ennenkuin viikko on täynnä. On meillä miehillä kuiteskin omii juttui siellä cityssä. Me harrastetaan mm. gouda-juustin pyydystystä ja kissanminttunappien nappailua. Siis mä nappaan minttui ja Pomomies tarjoilee niitä. Mä osaan jo istuu ku mulle sanoo et istu. Pian mä jo osaan antaa tassuu ja sit opetellaan se "Give me five" - tervehdys.

Ylipäänsä mulla on kaikki mallillaan, koska mun maminamin meiliin tuli eilen tieto, et se on voittanut Swisslotossa 750.00 miljoonaa puntaa. Sillä rahalla mä saan Whiskas-kanageelipusseja maapallon ympäri ulottuvan jonon. Ainoo et mamin pitää lähettää ihan afrikkaan, Nigeriaan kaikki tietonsa pikkuhousujen kokoo myöten niin sitten ne lähettää ne manit meille. Se on kyllä musta hienoo kans et me mamin kanssa voitettiin ainoona euroopassa se summa. Ja vielä harvinaisempaa se voitto oli siks ettei maminami ole edes osallistunu semmoseen. Sanotaan silti ettei jossei järkee niin sit on tuurii.

Nyyttoni mökillä

Tässä mä istun takan edessä ja mietin uusia juttuja. Pomomies kyllä sanoo et mulla ei ole kovin kauheesti tota kapasiteettii miettimiseen, mut se on väärässä. Tänään aamulla heräsin tasan kuudelta ja heti herätin myös maminamin. Mietein et muuten se myöhästyy duunista. Aikusen oikeesti mulla oli tylsää yksinään, mitään hommaa en keksinyt itselleni. Harmitti vaan kun muut veti sikeitä ja mä päätin et nyt ylös. Aamulla varhain päivä on parhain. Mut sitte kävi niin et mulle tuli kauhee uni ja ne tyypit ei meinannut lähtee millään himasta veks. Me ollaan niinku eri rytmissä mun porukoiden kans. Mut se on ihkuu et mulla on nyt tosi paljon kyttäämistä. Ne musiikkijazzit alkaa ja arvatkaas mimmosii karvapäitä tuolla kadulla kävelee. Eilen oli parasta katella, kun poliisit pysäytti autoi. Kyllä mua aina ihan nauratti, kun ne jeparit oli roskiksen takana ja sitte ne hyökkäs sieltä  siihen tielle. Mut niitä autoilijoita ei kyllä naurattanut yhtään. Me kytättiin yhdessä Pomomiehen kanssa ja kerrankin oltiin yhtä poikaa siellä ylhäällä.

Kuka on tuo kissamies

Järkyttävä juttu sattui viimeksi, kun olin maalla. Olin aamulenkillä kuten kuvasta näkyy ja mua vastaan tuli ihan samannäkönen kissa kuin mä itse. Mietin ja mietin mut sehän on mun velimies Iisakki. Me siinä sit kohdattiin ja lähdettin sit ihan yhdessä koossa jatkaan reissuu. Tutkittiin suuli ja navetta. Vähän koitettiin myös hiipparoida metsikköön mutku aina me jäädään kiinni. Se Iisakin mamma vahtii meitä kuin haukka ja meen leikit jää aina kesken, kun se hakee meet pojat sisälle. Mut se on kyllä hyvä juttu, koska kahdestaan me vaan käveltäs vaikka minne ja ei ehkä osattas takasin. Oltas me sitte eksoottinen näky velipojan kanssa maalaismaisemassa timanttipantoinemme. Iisakki ehdotti yks kerta, et lähdetään tielle ja mennään kaksistaan mökille käymään. Mä sanoin sille et hei haloo, relataan vähän. En mä jaksa niin pitkälle ja ruokaakin pitäsi ottaa evääksi. Kyllä mun ja ruokakupin välillä pitää olla ainakin näköyhteys. Terveisii tutuille ja nähdään.

Hikitys iskee

Mulla on ollut hitsin kuuma nyt pari päivää. Makailen vain tassut pystyssä ja läähättelen. On se hienoo kun on lämmin mut kyllä meillä kerrostalossa on ainakin aikas jo kuuma. Mut mä otan rennosti niin mulle ei tuu niitä sydänvaivoja. Luin vaan lehdestä et vanhukset ja muut semmoset pysyy sisätiloissa. Mäki sitte teen niin. Oikeestaan mun koko elämä on ollut harjotusta tähän kuumuuteen, oon ollut sillai niinku pennusta saakka paikallani. Mutta eilen sain illalla hepulikohtauksen ja rullasin matot kasaan ja raaputtelin olohuoneen mattoa. Sisäinen ääni vaan käski mun juokseen ympäriinsä ja hyppelin ainakin kaksi kertaa sohvallekin. Kurkein sieltä sitten hassusti maminamii ja pomomiestä, kun ne söi iltapalaa. Pomomies sano mulle, et ota nyt hyvä mies relaa ettei meen tartte soittaa minnekään elvytysyksikköön. Mut mä vaan juoksin ja juoksin. Sitte yhtäkkiä mä huomasin itsekin et mitä mä tässä enää juoksen ympäri kämppää. Aloin oikeen miettii ja kesken juoksulenkin kaaduin selälleni olohuoneen matolle funtsimaan maailman menoo.Aattelin vaan et kyllä mulla kaikki on ok - ruokaa ja rakkautta riittää.

Nyyttoni kävelyllä

Laitoin ihan ittestäni kuvan kävelyllä. Näkee kaikki et kyllä mä harrastan liikuntaa. Mä oon ihan ykköstykki jos tarvittas vaikka kissafudeen maalivahtii. Istusin vaan maalin edessä niin ei siitä hevin ohi pääsisi, pallo eikä vastustaja. Oon nyt toimistolla ja oon suoraan sanottuna nukkunut koko päivän maminamin nojatuolissa. Helle rassaa mua ja näitä muitakin tyyppei täällä. Ne on semmosii vetelii koko porukka ja tunnelma on ihan "manana." Mut maminami sano et mä pääsen tänään illalla avo-autolla ajeleen. Oon mä sitte komee näky, kun me viiletetään kohti auringonlaskuu mun mamin kanssa. Mut pomomieski tulee mukaan, se on katos semmonen auto, et sitä saa ajaa vaan Pomomies. Jos maminami ajaa niin Pomomies alkaa hapuileen nitropurkkii taskustaan. Määki pääsen kyytiin vaan sillä ehdolla, että osaan käyttäytyy kuten gentlemannit konsaan. Mut sehän on meillä slaaveilla jo verenperinnössä - ei muuta kuin paana auki, turkki taakse ja hanaa.

Rentoo mökkeilyy

Mä olen sillai rento tyyppi. Kattelen kaikkii puskii ja vaikka taivasta ihan parisen tuntia täällä mökillä. Mun maminami on semmonen tulinen tyyppi taas niin välillä se tuskastuu mun hommiini. Mä tuun tuolta alhaalta rappui ylös ihan kelvästi pari tuntii, koska mä huilaan joka askelmalla ja sitte mä kattelen ympärilleni. Ei maminami tiedä kuinka hienoja korsia ja heiniä on rappusten ympärillä. Mulla ei ole kiirus. Mä olen tavallaan ajassa kiinni, nythän joka naistenlehdessä kehotetaan hitaaseen elämänrytmiin. Mulla se on ihan verissä. Saatan mä joskus riehua mutta se ei kestä kuin kaksi minuuttia. Eilen mä tulin maalta kotiin ja hyppelin pari kertaa olohuoneen matolla. Toivottavasti alakerran tarkkakuuloluulomamma ei ollut just silloin kauneusunillaan. Maminami on sekoillut ihan täysillä meen Unkarista tulleiden kansioiden kanssa. Meet pojat pitäis siirtää niinku suomen kissaliittoon ja vaikka mitä. Mutku niistä papereista ei meinaa saada tolkkua, siis mitä siirretään ja minne. Ja kaikki meen komeet paperit on unkariksi ja niissä on kovasti hienoi kultaleimoja. Mami meinaa hämätä kaikki ja kopioida kaikki meen paperit ja lähettää niitä joka paikkaan niin eiköhän sitte jotain saada aikaseksi. Mä kuulin jotain juttuu, et me pojas mentäs näyttelyyn. Ihan ihkuu, mä en ainakaan aio olla yhteistyökykyinen saati -haluinen. Mua nosteltiin jo mökillä terassin pöydälle ja Pomomies katto mun suuhuni ainakin sata kertaa. Onks se vähän alisilla lauteilla vihdottu tyyppi jossei se kerralla nähnyt mun törröhampaitani? Mut se oli jotain harjoitteluu ja sit se Pomomies nosti mun häntää ja mä sanoin sille, et haloo, nostele omaa häntääs. Tää harjotus loppu tähän. Mut mä oon ihan varma et jotain tyhmii harjotuksii jatketaan taas tänäänkin. Nyt on kyllä niin kuuma et mäki saan olla vaan lepäilylinjalla. Kiitti maalle mun hoidosta ja terveisii Iisakille. Mä tuun sitte taas, kun on viileempää.

Elmeri ulkona

Elmeri-tiedotus tähän väliin; hyvin voi ja leikkii tämä ihana söpöliini. Näin Elmerin ilmielävänä ensi kertaa ja pakko sanoa, että aivan uskomaton törröhäntä. Jalat kuin tulitikut ja koko komeus painaa 300 gr ja rapiat. Elmeri leikki ja söi ja istuskeli tyytyväisenä jalan päällä. Elmerin ylpeä isi antoi pojalleen tuttelia ruiskulla ja poika söi tyytyväisenä annoksensa pyyhkeeseen käärittynä. Hellyttävää toimintaa. Ruokailun jälkeen pyyhittiin suu mutta Elmeriä ei sentään tarvitse röyhtäyttää. Toivotamme Elmerille iloista kesää.

Oli jotain puhetta ruuasta - missä se viipyy MIU

Henkilökuntani on pehmentynyt johtuen helteestä. Ilmeeni voi johtua myös siitä, että Nyyttoni on taas tulossa tänne maalle. Voi ei. Ruokailuni on viivästynyt kolme nanosekuntia normaalista määräajastaan. Nyyttonin mami lähetti Unkariin kuvia meistä pojista ja tämän kuvan nähtyään Susan tietää, että maitohampaani ovat taatusti pudonneet. Me suunniteltiin viimeksi Nyyttonin kanssa, että lähdetään tonne joelle kattelemaan miehissä. Meissä kertaantuu kahden kartusiaanin rohkeus, kun me ollaan kaksistaan. Mä keksin kaikkii juttuja ja Nyyttoni seuraa mua. Mut ei me tehdä mitään tyhmiä juttuja, me vaan seikkaillaan. Terveisii kaikille ja pian nähdään.

Varokaa - liikkeellä on törröhammas

Mä oon Iisakki ja mä olen tässä kuvassa vihainen. Mun elämä on epistä. Mulla on nälkä ja mamma vaan kuvaa mua. Muutenkin mua aina välillä ketuttaa rankasti. Mutta mä en siitä välitä. Itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Mä näytän ihan maalaiselta

Tässä mä kyttään kaikkii lintui ja ötököitä ja muita outoja örkkymörkkyjä. Täällä maalla pitää olla kokoajan tarkkana - tassui pitkin saattaa mitä tahansa ällötyksiä kiivetä mun kimppuuni jossen ole tarkkana poikana. Olin kaupungissakin tossa viikon verran ja mulla oli kaksi ihanaa donnaa hoitaas mua. Ne hoisi mun turkkiikin ihan paljon paremmin kuin maminami - nyt mun turkki ihan hohtaa hopeansinisenä. Me tehtiin niitten donnien kaa kaikkee kivaa, mm. syötiin ja nukuttiin. Ne oli ihkui, koska ne valvo ja mäkin sain sitte hiippailla pystyssä paljon pitempään kuin mun porukoiden kanssa. Oltiin me ulkonakin mutku ei mua hotsita kaupungissa sillai kävellä. Ja mä painan aikas paljon siinä kantokassissani. Eli mun ulkoilutus on aika haastavaa, koska mä en halua ulkoilla. Maalla mä kyllä kirmaan ja juoksen. Mä oon semmonen maalaiskissaulkoilija. Mä oon tällä hetkelläkin mökillä mut mun mami käy töissä niin se päivittää mun blogii. Tänään mä tulin jo aamulla varhain kattoon mun velimiestä tänne talolle ja on meillä ollut mukavaa kaksistaan. Me seikkaillaan hurjasti ja vaklataan kaikkiin näitä asukkeja. Velimies on ihan hurja poika seikkaileen ja mä seuraan sitä ihan joka paikkaan. Velimiehelle kävi kurjasti mökillä, kun se kyttäs räkättirastaita ja ne suuttu sille ja sitte ne pommitti velimiestä mustikkakakalla. Velimiehelle tuli sitte niinku pantterintäplät - mut onneksi ne on jo lähtenyt veks. Velimies sitte istu päivän terassilla, koska sitä ei hotsittanut mennä duunaan mitään ulos. Kukapa sitä nyt aina ulkoilla viitsisi.