Harjaa mua

Laitoin ihan vaan muistutukseksi näitä harjauskuvia, koska mua ei ikinä harjata tarpeeksi. Huomenna saan kyllä oikein apteekista omaa hammastahnaa mutta en mä semmosesta hammaspesuhommasta kyllä piittaa yhtään. Harjatkoon mami vaan omia torahampaitaan, mä pidän omistani luonnon keinoilla huolta. Makasin eilen monta tuntia naama Pikkunaisen poninhoitosaappaassa kylppärissä. Siinä ihmisessä on mun makuuni taivaalliset haisut ennen kuin se ehtii mennä suihkutteleen ittensä. Sitte sekin haisee semmosille kukkasille ja kaikille myrteille ja niistä mä en diggaa.

Pakkasia pitää

Mä oon näin ärtsy ku vaan pakastaa ja maminami on ihan samaa mieltä mun kans. Aamulla me oltas vaan kääriydytty peittoihin ja koisailtu käsi kaulalla kahteentoista jossei meitä häirittis noi työhommat. Mun työni on tarkkailla et tää kämppä ja noi tyypit pysyy kunnossa ja sit mun täytyy tarkkailla vesihanaa, vessanpyttyy ja liikennettä keittiön ikkunasta. Kyllä siinä on kuulkaa duunii yhdell pienell kartusiaanille. Illalla pitää vielä juosta lasersäteen perässä ja istua tulostimen päällä. Haloo, multa puuttuu ylityökorvaukset. Kuulin muuten et velimieskin saa oman laserin sitku tuffeli saa siihen kaupasta patterit. Ne edelliset patterit oli kuulemma hapertunut tai jotain ja nyt niitten pitää laittaa Pösö pitkään iskuun ja lähtee kylille hakeen patterit siihen vehkeeseen. Siellä mailla on kans tosi kylmä ja Iisakin on varmaan peppu härmässä enemmän kuin mulla täällä cityssä korkeella. Mä voin tulla käymään jossain vaiheess jos Pikkunainenkin innostus lähtee kattoon teitä ja kisuu.

Mä oon ihan väsynyt

Tässä kuvassa mä oon antanut kaikkeni. Olin tänään taas tuol mummulas hoidos ja mua kutsuttiin uudestaankin. Et siinäs kuulitte, mä oon kehittynyt. Mä voin päästä jopa yökylään mut maminami veikkaa et ne mun hoitajat tarvii sen jälkeen toipumislomaa koska mä saatan vähän herätellä ja sillai. Tai sit käy niin et mä vedän hornaa koko yön ja yllätän kaikki. Mut en mä vielä tie koska mä sit meen oikein yöks, sit varmaan ku mä oon vielä vähän reenannu päivää. Pomomies juoksuttaa mua sillä lasertikulla ihan sata pitkin kämppää ja maminami pelästy eilen kun mä yhtäkkiä menin maate ja kielikin tuli niinku ulos suusta. Mut mä lepäsin ja sit mä taas lähdin sen säteen perään. Et ei mua sillä liikaa riehuteta mut saan mä vähän siinä extrajumppaa puoliväkisin. Pomomies lähti autotalliin laittaa hyllyi ja me oltas menty mamin kaa auttaan mut ei meitä jostain syystä huolittu. Mulle olis laitettu oikein valjaat ja me oltas oltu ihan hiljaa mut nyt me ei päästy millään verukkeella sinne. Mut kesällä me sit mennään seikkaileen ulos ja opetellaan käveleen sillai upeesti valjaissa. Maminami haluis ostaa mulle semmoset lykättävät rattaat ja sit se menis mun kaa ottaa kaikkii virikkeit mulle. Mut se Pomomies sanoo et se ei tunne meitä jos me mennään jollain rattailla tonne käppäileen. Mut me sanottiin et me heti heilutellaan sille ja sanotaan et toi mies asuu meidän kans mut se ei vaan haluu tuntee meitä. Epistä, pakko tyytyy niihin valjaisiin. Huh-huh, oon ihan poikki, oli kova päivä olla kiltti poika hoidossa ja nyt mä nukun loppuillan. Maminami oli ostanu mulle jauhelihaa mut koska se on hupelo niin ne oli jääny toimiston jääkaappiin. Et ei siis barf-ruokaa onneksi tänäänkään. Terveisii velipojalle ja kaikille tutuille.

Utelias - ei kai?

Mä tykkään tarkkailla kaikkii tapahtumii, kotona ja kylässä. Oon aina pää tai tassu välissä joka paikassa. Ainakin kerran päivässä joku astuu mun hännän päälle tai sit multaa jää pää jääkaapin oven väliin. Ai et mitä teen siellä jääkaapissa? Tutkin, tietty. Aamuyöllä kun maminami herää aamupisille niin mä raahaudun aina ihan viimeisillä voimillani sen perässä vessaan ja nukun pää roikkuen siinä matolla sen seurana. Sitte me lähdetään yhtämatkaa kohti petiä ja taas multa jää joku osa tassu - häntä - pää - sektorilta johonkin väliin. Ihmisen elämä on siis kiertokulkua, aikasemmin ihmisnahkasisko jätti leegot lojumaan ja niihin potki joka yö jalkansa, nyt osuu Nyyttoni jalan alle. Onneksi maminami ei ole vielä siinä vaiheessa, että yöt kulkee pisillä ja päivät muistelee ihmisten nimiä. On se kyllä muuten aika hajamielinen ja oon varma et joku kerta se laittaa mut kantokoppariin, lähdetään ja sit se huomaa perillä et mä oon jäänyt autokatokseen. Toivon vaan et se ei heitä mun kopparia auton katolle, peruuta ja huomaa et Nyyttoni oli katolla. Joskus siltä jäi pizza auton katolle ja aamulla oli kova homma kopistella se sieltä irti. Mä en siis ole sama juttu kuin pizzalaatikko. Haastoin muuten kaikki noihin roskienkeräämistalkoisiin, riittää kun jokainen noukkii yhden roskan päivässä. Helppoo kuin heinänteko, mäkin nostelen mielelläni kissanminttunappeja lattialta. Ja jos oikein innostuu niin kannattaa kurkata roska päivässä liikkeen -sivustoa netistä, siellä on tosi kivoja juttuja ihan kaikille. Mun velipoika on kans kuulemma ihan hassuna kissanminttunappeihin, se voi olla ihan riippis niistä jo. Täytyy varoittaa sitä niistä, se muumimamma siellä voi koittaa jotain jekkuu niillä, vaikka et pitää antaa tassuu tai jotain et saa niitä nappei lisää. Semmoset napit voi olla tosi kohtalokkaita meille kissimiehille.

Lempilelu

Nyt paljastan kaikille faneilleni lempileluni, ihka tavallinen torilta ostettu karvahiirulainen. Tästä karvamallihiirestä on kätevää ottaa kaksin tassuin kiinni ja heittää mokoma otus korkealle ilmaan. Välillä kävelen kuin sirkuksessa kahdella jalalla ja tasapainoilen hiiren kanssa parin metrin matkan. Uskomaton näky ja pitäisi saada videolle. Aamulla nukuin ihkavahingossa pommiin, ilmeisesti sisäinen karvakelloni ei olekaan pomminvarma systeemi. Aion ottaa tänäänkin rennosti ja nukuskella ja vähän katsella maisemia keittiön ikkunasta.

Iisakki

Mun velipoika laittaa kyllä paremmaksi kuin mä. Iisakkihan voisi ihan hyvin hakee Sampo-pankin kissanpäiviä-mainokseen. Kuinkahan kauan toi Tuffa jaksaa kantaa Iisakkia puunhakukopparissa ennenkuin sangat katkee.

Komee Kolli

Kirjotin tohon varmuuden vuoksi jossei joku niinku muuten käsitä et oon komee kolli. Mun neuvolakortissa luki et mä painan nyt 5.6 kg joten ei meikämanne enää pienestä tuulesta heilahda. Maminami rupee nyt syöttää mulle Barf-ruokaa eli luonnonmukaista ravintoo aika pitkälle. Se on niinku kattien Antti Heikkilä, sitä Pellinkijuttua. Tänään mä pistelin possua ja se oli aika maukasta. En mää nyt niin nokonuuka ole muutenkaan, eilen popsein punajuurisalaattia ja mamin jogurtteja eli mulle laskee vähän kaikki. Mä oon tänäänkin keskittyny tohon lepäilyyn ja nyt mun kans Pomomieskin mässää, koska mun kynnet on niin lyhyet ettei tuu jatkuvii haavereita kummallekaan. Maanantaina mä saan tänne oman lasersädetikun ja sit meillä on kivaa tekemistä. Joo, joo mä tiedän ei sillä näytetä silmiin tai mitään, kyllä me osataan:) Mulla on nyt hauskaa katselemista, koska mami alkaa pukeutumaan naamiaisiin ja mun pitää avustaa. Mä revin joka narusta ja pyörin jaloissa.

Hengissä ollaan

Mua ei voi nyt kuvata, koska mä oon toipilas. Toipilaat lepääntyy ja niille syötetään herkkui ja sitten toipilaiden otsaa pitää pyyhkiä valkealla liinalla tasaisin väliajoin. Toi kuva on maminamista, se on noin iloinen kun mä selvisin hengissä operaatiostani. Sitte multa leikattiin miekkakynnet kans ja ensi heinäkuussa mä meen uudelleen, mulle annetaan nelosrokote ja rabies. Mä olin siellä koko päivän ja hyvin meni reissu. Me mentiin mamin kans sinne aamulla ja mun kaikki tiedot katottiin ja sitten mä sain oman neuvolakortin sinne, mä oon katos vielä vauvakissa. Se eläinlääkärisetä ei ollut koskaan ennen nähnyt unkarilaisen kartusiaanin papereita ja kyllä niitä kieltämättä saakin ihmetellä ja tutkia aika tovin ennenkuin niistä saa tolkkua. Ne on vähän semmoset itäblokin tyyliin prameat, paljon leimoja ja kultareunuksia ja semmosia koreita. Sitte se tutki mun passin ja päätteli et mä oon se heppu siinä kuvassa. Ne ei ollut koskaan ennen edes kuulleet kartusiaaneista joten mä olin niinku uranuurtaja siinä hommas täälläpäin. Sit mut vietiin toimenpidekoppiin ja kaikki meni hyvin kunnes mä huomasin neulan, jolla mulle piti antaa rauhottava tujaus. Mä pörhistin kaikki karvani ja häntäni karmeen kokoseks puuhkaks ja sihisin ja näytin kaikki sata torahammastani. Mamikin pelästy mua ja hoitoapulainen veti käteensä julmetun näköiset nahkahanskat ja maminami sano et sille riitti ja se jätti mut sinne. Sit se haki mut niin mä olin sievästi kantolaukussa odottamas ja ihan ok kondikses. Nyt mä oon himas ja oon kaiken huomion keskipiste. Elämä on kissamiehen parasta aikaa.

Huomenna on se päivä

Huomenna on se päivä, josta miehet puhuvat kuiskaten. Siis leikkauspäivä, mä en  tee uusia Nyyttoni-kartusiaaneja tälle planeetalle. Mutta varmaan joku muu tekee, joten asia on reerassa mun puolestani. Olin tänään mummulassa ja sain kehuja, koska olin niin kiltisti ja mukavasti siellä. Pikkusen kukkaa rapsutin mutta senkin älysin pikku kiellolla lopettaa. Olen siis aikapoika tai vanhapoika pian. Kuvassa näytän epäilevältä eetulta, koska maminami koitti jekuttaa mua katsomaan kameraan ja en nyt tällä kertaa olisi viitsinyt olla mallina. Nyt mä lepään tän loppuillan kotona ja kymmenen jälkeen saan pelkkää vettä, aamulla mennään eläinlääkäriin sitten ja illalla mut haetaan sieltä kotiin tai neljän kieppeissä.

Mä autan tässä kuvassa

Laitoin tähän kuvan musta hommista kotona. Mä autoin Pomomiestä joka remppaduunissa. Jossei mulla ollut pää välissä niin häntä kummiskin. Mä kyllä vieläkin ihmettelen miksei mun apu kelvannut, kuka mua paremmin mahtuu pikku koloihin ja muihin vaikeakulkuisiin sopukoihin? Eilen ne tyypit teki kaikkia kummia hommia täällä kotona, jotain korvakynttilähoitoo ja semmosii. Mäkin änkesin kattoon ja koitin tuikkia sitä korvakynttilää tassulla mut taas mä lensin ulos siitäkin hommasta. Koko makuuhuone haisi ihan kummalle sen hommelin jälkeen ja mä menin ja nukuinkin vessassa alkuyön. Muutenkin mua harmitti kun ne tyypit vaan kaimaili keskenään ja mua ei huomattu tarpeeksi. Yleensä mä meen ja raaputan vähän eteisen mattoo siinä vaiheessa jos alkaa tuntuu etten saa olla keskipiste. Nyt mä oon duunissa täällä toimistolla ja taas mua koitettiin jymäyttää. Se kamala makuualusta oli tuotu nyt tänne mun vakioikkunapaikalleni, muka pehmusteeksi. Mun piti oikein nostaa metakkaa ja laittaa ottatukka jakaukselle et nää ymmärsi ottaa sen pois. Maminami uhkas jo et se vie mun kotiin kunnen osaa käyttäytyä vaan häiriköin. Mut hei, se oli sen oma vika, mä en hyväksy sitä makuualustaa täällä enkä kotona. Nyt meillä on rauha maassa ja hyvä tahtotila kaikilla osapuolilla.

Mun veli Iisakki

Tälle jätkälle ei ryttyillä - kattokaa mikä kolli.

Kissanainen

Tähän mä laitoin kuvan Iisakin naapurimirristä. Kun mä tuun maalle kesällä niin mä aion mennä tapaan tätä hemaisevaa Mirrii. Iisakilla on tietty etulyöntiasema kun se asuu siinä lähellä mut mun citycharmi saattaa purra paremmin tai sitten me saadaan molemmat pojat tassusta tältä kissanaiselta. Mun maminami oli nähnyt tän joku päivä ja sano mulle et siinäpä komeeturkkinen katti. On mullakin tosi komee karva joten me sovittas silleen hyvin yhteen tai puoli kahteen. Päivän kevennys. Muuten tänään ollu hiljasta, tyypit meni onneksi duuniin ja mä lepäilen viikonlopun rasituksista. Nyt mä makailen taas täällä kirjahyllyn päällä, koska ne onneksi ymmärsi ottaa mulle ostetun omituisen lepääntymisalustan täältä pois. Mä en tykkää ku mulle tuodaan kaikkii tavaroita ja virikehösseleitä. Sen ihan tyhmän rapinatunnelin mami kans otti toimistolle, mä inhosin sitäkin. Kaikki raapimapuut on kans pepusta, en raavi niihin, se on piste. Tänään taas kasataan niitä kaappei ja hyllyi, mä oikein odotan sitä, se on päivän showtuokio.

Me miehet

Musta laitettiin vielä toinenkin nukkumakuva, koska maminamin mukaan täällä talossa on kaksi samanlaista kollii, jotka vetää molemmat heti unta palloon jos ne on kolkyt sekuntii selällään ja rinnakkain. Arvatkaas ketä se tarkottaa. Mun kävi tänään vähän hassusti ku hyppäsin hellalle ja tuikkasin tassuni levylle ja en uskonut vaikka mulle on sanottu siitä hommelista. No, nyt opein vähäksi aikaa. Täällä on nyt tehty kaikkii remppahommii ja mä autan kovasti Pomomiestä joka puuhassa. Musta on ihanaa kun on laatikoita ja pahveja, joissa mä voin möyriä. Maminami aikoo koota jotain hyllyi ja me miehet ootetaan innolla, että koska se pyytää meet apuun. Se on kato nainen niin sen järki ei riitä noihin kokoomisjuttuihin vaan meen pitää opastaa sitä. Oikeesti me annetaan sen ensin tuhertaa noitten projektien parissa ja sitten me mennään ja näytetään miten se homma hoituu. Jossei meitä sitten tarvita niin sekin on hyvä, ollaan me miehet sitten vaan kimpassa noissa lepäämistöissä.

Paras paikka

Tälläi mä sit nukun kotona. Huomatkaa turkkiini sopivansävyinen peitto. Tässä on komee vetää hornaa maminamin hajuvedenhajuisessa kainalossa. Tänään mulla on ollut ihanaa, koska Pikkunainen on täällä ja sen kaikki ponihajuvaatteet on huiskinhaiskin lattialla ja mä möyrin niissä ja vedän siitä hajuu nenääni ja musta tuntuu kuin mä olisin ihan pilvess. Pikkunainen on muuten ihan tylsä, koska se vaan lukee noita Stephanie Meyerin kirjoja, se sano mulle et niissä kirjoissa on draamaa ja rakkautta. Se on kans kivaa ku Pomomies makaa nykyään piikkimatolla ja mä kyttään sitä. Mäkin vähän koitin sitä mattoo mut mun tassuihin sattu ihan kovasti moiset piikit. Maminami paisto mulle jättisatsin kanaa ja Pomomies jotain sano et mulla on hiukan kissanpäivät mut niin onkin. Sit se sano et ku me joku aamu luetaan lehtee ja siellä on semmonen ilmotus et annetaan hyväkäytöksinen kissakartusiaanikollimiäs, niin ette arvaa kuka se on ja sit siinä on alla Pomomiehen numero. Mä kyllä luulen et eri marssijärjestys tässä talossa, mä oon ihan vika ku joutuu ulkoruokintaan.

Leikin huumaa

Tässä kuvassa mä laitan mun kynsii kuntoon. Aikamoiset miekat mulla tassuissa. Mä oon tässä huilaamassa neukkarin lattialla. Huomatkaa miten toi lattai kiiltää, pienen kissamiehen on ihan vaikee kulkee kun pelkää et liukastuu. Tänään olin tuolla mummulassa hoidoss ja hyvin meni. Näytin et mä oon tosi seurankipee aina välillä ja sit mun ruokahalukin tuli aika selväksi. Mulle saa aina antaa apetta ja ainaskin änkee heti kattomaan jos kuulen jääkaapin oven narahduksen. Ne tyypit koitti multa salaa syödä jotain mut mä menin heti paikalle ja vaadin kans  safkaa. Mukavaa tää kissamiehen elämä kun pääsee välillä kylään ja sit taas saa huilata vattansa vieressä kotona. Kiitti vaan sinne hoitajille, mulla oli kivaa ja nyt mä nukun loppuillan, hoitajatkin saa mennä tänään aikaisin nukkuun.

Hieman yksityisyyttä - kiitos

Mä koitin sanoo noille tyypeille siellä mun duunimestas - et hieman rajaa noihin kuviin. Voisin myös tehdä kissojen työsuojelupiiriin valituksen tästä vessa-astian koosta. Jos mä niinku vähän vielä pulskistun niin en mä mahdu tähän onnettomaan pesuvatiin. Mä luin jostain et ihan EU on antanut jotkut kriteerit tai semmoset mitat tähän veskihommaan. Ja sit täällä on yritetty säästää ja laittaa mulle puupellettejä. Ne mä murskasin heti kovalla keskivirtsasuihkauksella ja heitin veks mun kipasta. Maminamin ja Kummitustädin pitäis alkaa jo pikkuhiljaa ymmärtää mun slaavilaista verenperimääni ja herkkyyttäni. Mun tasapainooni ei sais noi naiset kokoajan heiluttaa eestaas. Kissamiehet ja varsinkin me unkarilaiset kartusiaanit ollaan herkkiä.

Raskas päivä

Tässä on nyt photoi mun duunipäivästä ettei aleta puhuun etten mä siellä mitään tee. Kuvia on mun ruokatunnista, lepäämistunnista, pesutunnista, vessatauosta ( aika lyhyt siellä ) rentoutumistunnista, kukkien uudelleenistutustunnista, pyöräntarkastustunnista ja muuten vaan tarkastajan roolista otettuja kuvia. Nää on nyt mun kummitustädin ottamii, sillä oli semmonen syötävän suloinen punainen pikku digikamera. Mä olisin sitä vähän hypistellyt siinä kuvaussessioiden välillä mutku se ei jostain syystä lämmenny mun charmille yhtään. Nyt mä oon himassa ja ihan puhki. En jaksanut edes tarkistaa meen vessanpönttöö niin siit tietää että musta on puristettu kaikki mehut.

Hiiri saa kyytiä

Mä annan näiss kuviss hiirelle kyytii. Hiirestä putos aika monta osaa mun käsittelyn jälkeen ja nyt se on aikas surullisen näköinen kapistus. Sit mä revein tost lahjakorista kans narui irti ja myttäsin sen muutenkin ihan lättänäks. Mut se meni kissaihmisell niin et se varmaan kässäs et miks se oli niinku käsitellyn olonen lahja. Mä tein sille ennakkotarkistuksen kato ensin nääs, et meni vaan lujaa laatua lahjaks. Muuten ollu ihan normisunnuntai, noi tyypit on puuhastellut omiaan ja mä oon pyhittänyt tänkin sunnuntain tärkeimmälle eli lepäilylle. Vähän oon syöny ja käppäillyt ympäriinsä. Äsken kuulin kun mun mamille soitti semmonen tyyppi ja kysy et kuinka kauan mä olin ollut piiloss ennenkuin aloin tottuun tähän kämppään? Meinasin sanoo siihen puheluun ihan välikommentiks et en tarpeeks kauan kun nyt mun perusoikeuksii loukataan tasaisin väliajoin, mm. imuroidaan kun oon paikall ja sit en pääse livahtaan rappukäytävään aina kun haluun. Maminami kehtas sanoo et mun laskettu elinikä on yhtäpitkä kuin panssarijääkärin jos sota alkaa eli noin kolme minuuttii siis jos mä pääsen yksin rappikseen ja siitä ulos seikkaileen. En kai mä nyt tyhmä ole et menisin heti auton alle, haloo.

Mieletön allasseikkailu tai sekoilu

Mä tykkään kaikista altaista, purkeista ja ahtaista paikoista. Maminami veti mut tänään ulos pyykkikoneen takaa, mä vaan tunkesin sinne itteeni ja huomasin et meiss kissamiehis ei toimi toi peruutusvaihde. Tää kuva on mailta ja mä oon siinä tönkimässä tiskiallasta. Taustal näkyy noit pahoi Kitekattei, me pojat ei tykätä niistä mut silti noi tyypit vaan tarjoilee niit meille. Toi tiskiharja on kans kiva, sitä on ihanaa raadella ja heitellä hurjasti. Koitin tänään leikkiä mun ihmisten kaa rajusti ja mua kiellettiin ja nyt mä murjottelen soffan alla. Oon päättänyt pysyy täällä ja riutuu nälkään. Harmittaa vaan kun täällä on tylsää ja noil tyypeil on kivaa ilman mua. Taidan mennä sittenkin kattoo kun Pomomies lukee lehtee, jos mä oon nopee niin kerkeen tekee pikku reiän siihen lehtee ennen kuin se huomaa. Maminami lukee aina reikälehtee mut ei sitä haittaa, uutisetkin on kivempii kun pitää arvailla ett mitä on tapahtunut.

Duuniblues

Näissä kuviss mä oon duunis, rankkaa on tää kissamiehen elämä. Duunii pitää painaa ja pitkää päivää ett rahat riittää purkkiruokaan. Toss yläkuvass mä niinku huilaan ja sit mun vieress on semmonen toimistohiirulainen, josta mä oon repinyt karvat veks. Noissa paperinkeräyslaatikkokuviss mä söpöilen täysillä ja sitt toss yhes kuvas mun Kummitustäti kielsi multa kukkasten repimisen, siit toi paha ilme.
Nyt mä oon kotona ja huilailen, onneksi mulle myönnetään näit vapaapäivii kans välillä, kyll mä olisin ihan poikki jos mä joutusin käymään hommiss joka päivä.

Mä olin koko päivän mummulassa

Tässä sitä vaan tyynesti istuskellaan ja nautitaan talvesta. Onneksi ne täällä tajuu et kissamies tarttee lämpöö eikä kokoajan laita hanikoita kiinni niinkuin maminami kotona. Siellä me pojat joudutaan välill istuu peput härmässä kun eräillä on niin lämmin. Mut heti kun se lähtee veks niin me säädetään niitä nappuloit näyttää kunnon lämpöi. Sit näkee noist kuvist et mä lepäsin kans aika paljon ja sit mä leikeinkin vähäsen. Siellä on ihan parasta juosta hirmukovaa ja pistää mattoi rullalle. Ja sit mä vaanin kokoajan sitä uima-allashuonetta, voi jee kun pääsisin sinne tönkimään ja seikkaileen sinne altaaseen. Ne on tarkkana mut mä odotan sopivaa hetkee, kun ne herpaantuu. Sit se mummo leipo kaikkee pullaa ja pitkoo ja mä olisin tykänny leipoo ja auttaa kans, mutku ei mua sitte jostain syystä huolittu messiin. Söinki sitten hyvin ja kun maminami tuli hakeen mua niin mä olin kerjäämässä kinkkuu lisää ja koitin näyttää siltä et mä olin ollut koko päivän ilman foodii. Mut oikeesti mä olin pistelly pari pussii napaani. Sit mä keimailin aikas paljon ja näytin et mä osaan olla jo aika kivakin jos mua haluttaa. Et kiitti hoidosta, mä tuun taas joku päivä sosiaalistuu niinku toi mun maminami sanoo hienosti.